SideOneDummy

Flogging Molly on ollut jo pitkään osa suomalaistenkin musiikinkuluttajien tietoutta, tosin valtaosiltaan bändi on ihastuttanut nimenomaan tiuhoilla vierailuillaan suomalaisilla kesäjuhlilla. Ja mikä olisikaan sopivampaa kesämusiikkia humalaiselle pohjoiselle festivaalikansalle kuin amerikkalainen irkkupunk, jossa irlantilaisen perinnemusiikin kuvankaunis melankolisuus kohtaa punk rockin kipakan riehakkuuden? Jos Eläkeläiset on huumoriviinahumppineen sitä todellista suomalaista letkajenkkaa, on Molly se maailman versio samasta asiasta – tosin vaihtelevammalla sävypaletilla ja pääasiassa omilla biiseillään.

Irlannissa äänitetyllä Float-levyllään yhtye on liikkeellä jo tutuksi tulleilla vaihteilla. Avausraidan kaihoisa kesäillan valssi vaihtuu mahtavan Paddy´s Lamentin riehakkaaseen mollisärö-poljentoon tai positiivisempaan Requiem For A Dying Songiin yhtä luontevasti kuin miten yhtye onnistuu sulattamaan mandoliinit ja viulut rokkikitaran kylkeen. Kyllä levyltä sitä hiukan kepeämpääkin polkkaa löytyy, mutta pääasiassa Mollyt pistävät melankolian sävyillä – mikä luontevasti maistuu suomalaiseen makuun.

Monen artistin kohdalla tuoreus on sellainen asia, josta kriitikko innostuu – tässäpä on taas jotain hienoa ja uutta! Jo tutuksi tulleen artistin kohdalla taas toivoisi aina joko jonkinlaisia uusia mausteita ja tottakai ennen muuta mahdollisimman iskeviä biisejä. Vaikka Float on ehkä entistäkin mietteliämpää Flogging Mollyä, jää valtaosa levyn materiaalista vain ihan ok –tasolle. Lähes poikkeuksetta kaikkea tulisi varmasti nautiskeltua livemuodossa täysin palkein, mutta kotistereokuuntelussa se ihan viimeisin kipinä uupuu. Mollyjen perussoundi on edelleen mukavaa kuunneltavaa, mutta koukkumelodiat, iskevät kertsit ja ihon alle pääsevät tunteet tuntuvat kaikki olevan turhan harvassa. You Won´t Make A Fool Out Of Men positiivista huohotusta tai seuraavan kappaleen pysähtymistä asian äärelle kaipaisi hiukan lisää. (Promokappaleen biisilista ei pidä lainkaan kutiaan oikean biisijärjestyksen kanssa, siksi biisien nimeäminen oli välillä hiukan kinkkistä.)