Tuvalu: Viimeiset hetket ovat käsillä!

Backstage Alliance

Viimeiset hetket ovat käsillä, eikä väistämätön loppu ole suinkaan helppo saati tuskaton prosessi. Tuvalun toinen pitkäsoitto rakentaakin hitaasti avautuvan, kylmää kyynisyyttään korostavan ja ehdottomuuttaan alleviivaavan apokalyptisten näkyjen virran, jossa vanhemmista tieteiselokuvista tuttu termistö, avaruuden tappavaa koleutta huokuva äänimaisema sekä kaikkeen ilmaisuun ulottuva ehdoton tinkimättömyys rakentavat pala palalta todellisen dystopia/sci-fi rockin monoliitin. Rivien välistä voi lukea syvää huolestumista, joka on upotettu jopa ironiseksikin luonnehdittavaan mustaan tarinaan; ”valitettavasti ette ole ponnistelleet tarpeeksi / ette jätä vaihtoehtoa”.

Konevoiman sijasta kielisoitinten massiivisiin efektipedaalikeskittymiin uskova yhtye kertoo meille siitä hetkestä, kun Suuri Päätös tehdään, koneet lakkaavat äkkiä toimimasta ja kaikki se mitä pidämme itsestäänselvyytenä lakkaa olemasta. Tästä lopun alun alkua ja loppua kertovasta tarinasta on muovattu kokonaisuus, joka ei avaudu tietenkään helposti, sillä yhtye on vienyt ilmaisuaan sangen tietoisesti yhä vaikeammin aukenevaan suuntaan. Ilmeisimmät koukut, tarttuvat kertosäkeet ja napakat pop-elementit puuttuvat kuvasta täysin. Kappaleiden poukkoillessa levottomasti sinne tänne, uusi muoto on viety äärimmilleen, aivan kuin Tuvalu kävisi tarinan kaltaista taistelua itsensä kanssa. Näin usealla eri tasolla kulkeva tarina ja hyisen kylmä sekä kirskuva äänimaailma tekeekin lähestymisestä vaikean. Viimeiset hetket ovat käsillä! vaatiikin aikaa, aikaa ja vielä vähän kärsivällisyyttä, sillä albumin syvimmällä uivat juonteet paljastavat itsensä kaikessa rikkaudessaan vastentahtoisesti.

Onnistuneen kokonaisuuden nimissä tehty jalostustyö palkitsee kuitenkin lopulta, kunhan daktaaliavaruudet ja alkuun lähinnä sekalaiselta radiohäiriöltä kuulostavat signaalit ryhtyvät järjestymään lopulliseen muotoonsa. Kun tämä prosessi käynnistyy, on se peruuttamattomuudessaan verrattavissa kuolemaan – tai syntymään. Efektit ja pienet eleet, tuskin havaittavat muutokset taustaäänissä, hetkelliset ääniryöpytykset, teollisuushallien kaukaisista seinistä takaisin heijastuvat kaiut, sekä kuolevan maailman kouristukset. Näistä paloista rakentuu tarina, kokonaisuus, teos, joka siirtää Tuvalun yhä lähemmäs sitä luvattua maata, joka siintää tässäkin tarinassa silloin tällöin horisontissa.