Teemu Elon Puhuvat Eläimet: Hämmästyttävät puhuvat eläimet

Helmi Levyt

Porista kuuluu jälleen. Mafian uusin kokoonpano Teemu Elon Puhuvat Eläimet levittää musiikin ilosanomaa debyytillään Hämmästyttävät puhuvat eläimet. Samalta suunnalta tullut Eleanoora Rosenholmin murhapopalbumi oli viime vuoden komeimpia kotimaisia, mutta tällä kertaa liikutaan täysin erilaisissa tunnelmissa. Hämmästyttävät puhuvat eläimet on täynnä huoletonta folkrockpsykedeliaa lapsenomaisilla lyriikoilla varustettuna.

Keulakuva Teemu Elo on saanut taustalleen asiansa osaavan bändin, jonka pelkistetyn tyylikäs soitto pitää paketin kasassa koko levyn ajan. Varsinkin Mika Rätön irtonainen rumpalointi ja Ville Leinosen kirkkaat taustalaulut ansaitsevat erityismaininnan. Teemu Elo ei ole itse mikään kultakurkku, mutta alkuhämmennyksen jälkeen herran horjuvat laulusuoritukset kääntyvät selkeästi sympaattisuuden puolelle. Lyriikoissa Elo on lähtenyt selkeästi etsimään sisäistä pikkutyttöään ja löytänytkin sen, niin vakuuttavia ovat varsinkin sanoitusten hevosaiheet.

Puhuvat eläimet maustaa hippirockiaan myös kansanlauluvaikutteilla, jotka ovat selkeimmin havaittavissa Täysikuun talon ja Kuoleman haamun laulumelodioissa ja rytmiikassa. Kahdessa kappaleessa venytään kymmenen minuutin rajan yli. Näistä Pieni sininen aasi kadottaa punaisen lankansa pitkässä jamitteluosiossaan, mutta palkitsee kuitenkin Lucy In The Sky With Diamonds –henkisellä lopetuksellaan. Piiriin on sen sijaan selkeästi levyn onnistunein biisi ja kestää upeine lauluharmonioineen komeasti koko mittansa. Pilvilaivan iskelmällinen kertosäe vie yhtyeen hetkeksi lähemmäs kosketinsoittajansa Ville Leinosen varhaista tuotantoa, mutta muuten pysytään tiukasti 70-luvun hengessä.

Hämmästyttävät puhuvat eläimet on mukava ja hyväntuulinen kiekko, mutta varsinainen loistavuus rajoittuu Piiriin-biisin loppuhurmokseen. Teemu Elon sävelkynän teroittuessa ja päämäärän vielä hieman selkiytyessä Puhuvilta Eläimiltä voidaan kuitenkin odottaa vielä soundtrackia tulevaisuuden rakkauden kesiin.