Nuclear Blast

Huh huh! Agnostic Frontin tuore levy Warriors alkaa kuin pahimmanlaatuinen keskivertotrash-kiekko (jos sellaisia olisin joskus kuunnellut) heviriffeineen ja tuplabasarilätkytyksineen. Mutta hyvä näin -- pitkästä aikaa hardcorelevy onnistuu säikäyttämään, ei äärimmäisellä vimmaisuudellaan tai pumpulissa kasvaneiden perusarvoja pilkkaamalla vaan naittamalla punkkia ja perusheviä. Siitä Agnostic Frontin musiikissa vuonna 2008 on kyse; yhtye soittaa kyllä punkkia, mutta soundi on hiukan samalla tavalla kliininen kuin nykymetallin soundi usein on. Lisäksi Warriorsin julkaisee metallista tunnettu Nuclear Blast. Liekö tämä seikka vaikuttanut myös paketointiin, sillä levyn etukantta koristaa sen verran naurettava photaripullistelu, että alta pois. Jep, New York -hardcore on miehistä lihastennäyttömeininkiä, mutta rajansa kaikella.

Onneksi sisältö on pääosin sitä, mitä tilattiin. Warriorsin neljätoista kappaletta runttaavat hc-asteikolla keskitempoisesti ja kieltämättä ammattitaidolla. Kahdeksankymmentäluvulta asti saapasta lattiaan takonut porukka on nähnyt jäsenten tulevan ja menevän ja on herätetty Epitaphin ansiosta henkiinkin, joten nämä eivät ilmeisesti vain suostu kuolemaan. Eikä toki tarvitsekaan, sillä hyvällä tavalla luupäiselle perusmusiikille ja skenesankareille on tietenkin tarvetta. Ja ne omat ympyräthän ovat näissä piireissä tietenkin niitä tärkeimpiä. Kotiseuturakkaus ilmenee selvimmin kappaleessa For My Family, joka on perushieno toveri-anthem taustakuoroineen ja suht maltillisine tempoineen. Raskas nimibiisi Warriors -- sekin samasta aihelmasta -- toimii myös ensikuulemalta.

Tekisi mieli valittaa laulaja Roger Miret´n ulosannista, joka ei tunnu parhaimpiin hc-huutajiin verrattuna kovinkaan vahvalta. Pidemmälle kuunneltuna käminä alkaa kuitenkin toimia kohtuullisen hyvin, varsinkin kun bändi jaksaa ylläpitää tiukkaa menoa alusta loppuun. Mitään uutta Warriors ei tuo yhtään mihinkään, mutta on kuitenkin perushyvää kamaa asianharrastajille. Yllätyksettömyys ja tasapaksuus rokottaa pisteitä.