Mind Of Doll: Low Life Heroes

Tuhma

Vantaa-rockin tuorein lipunkantaja Mind Of Doll hyökkää debyytillään Low Life Heroes kuulijan päälle bensankatkuisena kuin automekaanikko. Heavy- ja bluesvaikutteilla maustettu katurock ei tarjoa mitään uutta, mutta toimii kelvollisen hyvin. Vuonna 2000 perustettu yhtye on varmasti viettänyt illan jos toisenkin treenikämpillä ja se levyllä myös kuuluu tiukkana yhteissoittona ja teeskentelemättömänä energisyytenä.

Vaikka Mind Of Doll asiansa osaakin, on Low Life Heroesista todella vaikeaa innostua riemusta seinille hyppien. Tuttuja latuja tässä hiihdellään, mikä valitettavasti tuntuu olevan tässä genressä turhan usein tapana. Sanoituksissa kerrotaan paholaisista, rankasta ja rähjäisestä elämäntyylistä ja petollisista naisista ja soolot lähtevät aina käyntiin samaan tyyliin venytellen. Mind Of Dollin eduksi on sanottava, että bändillä on parempi melodiantaju kuin suurimmalla osalla kollegoistaan, joskaan se ei vielä aivan ole esimerkiksi Backyard Babiesin tasolla. Iskevillä kertosäkeillä varustettuja biisejä löytyy useita, etunenässä Lack Of Chance ja Miss Pretty. Levyn ehkä paras kappale Sick Girl Sad Case tuo mieleen etäisesti Sentencedin, vaikkei aivan heavyksi menekään.

Mind Of Doll on varmasti parhaimmillaan keikkalavalla, eikä aivan todellista vaaran tuntua olla levylle saatu tallennettua. Pisin miinus menee omaperäisyyden puutteen ohella laulaja Visa Heinoselle, jonka ähinä on paikoin tuskastuttavan kuuloista, vaikka toisinaan hyvin kokonaiskuvaan sopiikin. Myös englannin ääntäminen särähtää karusti korvaan. Yhdeksän biisin ajan Low Life Heroes kuitenkin pitää tason suomalaisen perusrockin keskitason yläpuolella. Päätöskappale Loversista ei taasen samaa voi sanoa hyvällä tahdollakaan. Karmea akustinen herkistely osoittaa viimeistään tässä vaiheessa Heinosen lauluäänen puutteet ja sen etteivät sävellykset ole vielä niin hyviä, että niitä leirikouluhenkeen voitaisiin vetää. Jatkossa Mind Of Dollin on syytä keskittyä rehelliseen rockiin, sen he jo tyydyttävästi osaavat.