Julkaistu: 02.02.2008
Arvostelija: Tomas Ojapelto
Blackstar Foundation
Postrokkailevia bändejäkin alkaa olla markkinoilla vino pino, joten paljon joutuvat orkesterit tekemään sen eteen että erottuvat joukosta. Toiset lisäävät soittimia, toiset turvautuvat raskaampaan ilmaisuun, jotkut vetävät perinteisellä kaavalla. Länsinaapurin Norrköpingistä ponnistava pg.lost ei ole lähtenyt maailmaa mullistamaan, muttei sinänsä petäkään.
Kitarat soivat heleästi, instrumentaalibiiseissä on ripaus mahtipontisuutta ja eteerinen tunnelmointi keskitemmolla on pääosassa. Explosions In The Skyn, Red Sparowesin ja vastaavien ystäville homma kuulostaa varmasti hyvinkin tutulta - ja mikäs siinä, sillä materiaali on sangen pätevää. Mutta kuten sanottua, uutta ja ihmeellistä ei ole kuitenkaan tarjolla. Mikäli tämä genre ei ole se ykkösjuttu, ei rahojaan kannattane iskeä tiskiin. Toisaalta bändi voisi olla asiasta kiinnostuneelle varsin hyvä aloitus. EP:ksi pitkähkö (36-minuuttinen) Yes I Am on tuttua ja turvallista postrokkailua ilman mitään turhaa kikkailua.
Ruotsalaisyhtye kulkee samoja latuja Explosions In The Skyn, Red Sparowesin ja Monon kanssa. Maailmoja ei järisytetä, mutta postrokkailun ystäville varmasti uppoaa.
Linkki:
pglost.com
(Päivitetty 2.5.2012)