Julkaistu: 30.01.2008
Arvostelija: Ilmari Ivaska
Fat Cat
Tee se itse -asenne on edelleen voimissaan todellisten independent-artistien keskuudessa. Songs Of Green Pheasantin biografiaa lukiessaan onkin jopa huvittavaa huomata, että nyt käsittelyssä olevaa, elokuussa 2007 alunperin julkaistua albumia kuvataan edeltäjäänsä laveammin tuotetuksi – onhan levy sentään nauhoitettu 8-raiturilla ja mukana on ollut jopa bändimäinen kokoonpano aiemman yhden hengen projektin asemasta.
Songs Of Green Pheasant on yhtä kuin Duncan Sumpner, kolmenkympin tienoilla oleva englantilainen opettaja. Toisella pitkäsoitollaan Sumpner esittelee verraten eeppistä tunnelmointia, jossa kohtaavat raukea lofi-asenne, shoegazing-henkinen kitarointi ja vivahteikas folk. Lopputuloksena kuullaan hyvin herkkää ja monilta osiltaan niin haurasta musiikkia, että sen voi pelätä särkyvän käsiin. Kaikesta herkkyydestä huolimatta kokonaisuus jää kuitenkin jotenkin etäiseksi, eikä Gyllyng Street tarjoakaan kuulijalle kovinkaan helppoa tarttumapintaa. Levy kuulostaa siis kauniilta, mutta mieleen siitä jää kovin vähän vielä useidenkaan kuuntelukertojen jäljiltä.
Kenties parhaiten mieleen jää toisena kappaleena kuultava King Friday, jossa on jotain pohjattoman koskettavaa hartautta. Kappaleen teemakuvioita toistavat ja varioivat kitarat sekä folkmaisen tuhnut rummut korostavat muutenkin tämän levyn ehkä kaikkein menevimmän biisin vahvuuksia. Pensselin laajoja kaaria kuullaan myös Alex Drifting Alonessa, jossa niin ikään maalataan suuresti, vaikkakin kiireettömämmin. Levyn helmasyntinä on kuitenkin maratonpituiset kappaleet, joissa tapahtuu mittaansa nähden hyvin vähän. Itse arvostan minimalistisuutta lähes yli kaiken, mutta ei sillä silti välttämättä pysty oikeuttamaan yksitoikkoisuutta.
On totta, että tunnelmointiin ja kiireettömän atmosfäärin tavoittamiseen pyrkivän musiikin ei tarvitse pyrkiä suoranaiseen mieleenpainuvuuteen, puhumattakaan mistään hittihakuisuudesta. Tylsää sen ei silti tarvitse olla.
30-vuotias brittiläinen laulaja–lauluntekijä Duncan Sumpner soittaa verraten eeppistä tunnelmointia, jossa kohtaavat raukea lofi-asenne, shoegazing-henkinen kitarointi ja vivahteikas folk.
Kotisivu: SOGP:n levy-yhtiön sivut
(Päivitetty 30.01.2008)