Circusfolk: Making Faces

Pretty Little Hairdo

Vantaalainen 2004 kasattu Circusfolk on omien sanojensa mukaan syntynyt vastalauseeksi kaikelle nykyeetterist� leijailevalle tasapaksulle harmaalle hutulle. Sanojensa takana yhtye seisookin, sill� harvemmin mit��n levy� on alusta asti yht� nautinnollista kuunnella kuin yhtyeen ensimm�ist� Making Faces -pitk�soittoa. Heti ensimetreill� vastaan tuleva kysymys onkin, ett� onko levy vain t�ss� tapauksessa osunut oikean ihmisen kouriin, sill� musiikillisten vaikuttajien lista on pitk� ja ihailtava: Porcupine Tree, Yes, King Crimson, Rush, Mew, Von Hertzen Brothers, Kingston Wall�

Pitk�n luettelon mainitsemiseen on syyns�. Circusfolk on yksi niist� harvoista yhtyeist�, joka vaikuttajansa listattuaan onnistuu my�s h�mm�stytt�v�sti kuulostamaan jokaiselta heist�. Toisena raitana seisova If tuo heti mieleen Porcupine Treen, mutta jo ennen kahden minuutin rajaa nykiv� kitara-rumpu -yhdistelm� on kuin alleviivattu viittaus mm. tanskalaisen Mew�n suuntaan. Eik� sekoitelmassa ole ainuttakaan aukkoa, biisi toimii kerrassaan loistavasti.

H�mment�v� progressiivisen musiikin kunniaparaati jatkuu heti seuraavassa Step Awayssa, jonka v�liosa on kuin genren s��nt�kirjan mukaan s�velletty. Kitarat saavat enemm�n s�rm��, mutta puhtaille s�r�soundeille ei vahingossakaan antauduta. Melodiat harhailevat tyypillisell� skitsofreeniselta kuulostavalla asteikolla, joka varmasti kuuluu progressiivisen rockin k�ytt�m�n �Musiikin teoriaa Helvetist� -kirjasarjan avauslukuun.

Loppulevy jatkaakin samaa rataa omalla kiinnostavalla tavallaan. Liian vaikeasti l�hestytt�v�ksi musiikki ei miss��n vaiheessa muutu. Levylle puskevat vuoroin aggressiiviset kitarariffit ja akustiset hele�t soundit, v�lill� taas uiskennellaan ennakkoluulottomasti jazzahtavien piirteiden sekaan. Kauneutta albumin biisitarjontaan tuo Mew�n Special -hitti� v�lill� kunnioittavasti muistuttava Haven, joka katkaisee jatkumon juuri sopivalla herkkyydell�. Rhubarbed Wire taas yltyy muistuttamaan et�isesti Carpark Northin parhaita hetki� rockimpana versiona.

Tied� sitten mit� kompetentimpi progeilija t�st� tuumaisi, mutta t�lt� suunnalta ei pahaa sanottavaa juuri ole. Jos massasta haluaa jollakin tavalla erottua ja on kykenev� perustamaan Circusfolkin kaltaisen yhtyeen, niin suosittelen ehdottomasti tekem��n niin. T�m�n my�t� eetterin harmaaseen huttuun on sy�pym�ss� h�iv�hdys purppuraa.

Kommenttien keskiarvo:

walrus kommentoi 29.01.2008:

Pisteet:

Sirkusv�ki itse puhuu n�emm� mieluummin fuusiopopista kuin progesta, mutta kyll�h�n t�ss� mainiossa musiikissa on paljon progeaineksia. Lis�isin Nunnun luettelemiin vertailukohtiin viel� Genesiksen, siis sen oikean eli Gabrielin aikaisen. T�llaista musaa ei Suomessa tehd� yht��n liikaa. Ainoa, mik� b�ndiss� v�lill� h�iritsee on se, ettei tied�, onko ne vakavissaan vai ei...
Jos voitan lotossa tarpeksi, perustan levy-yhti�n ja signaan heti noin viisi suomalaista BU-b�ndi�. Circusfolk on yksi niist� eli odotellaan sit� voittoa ja palataan asiaan.