Frightened Rabbit: Sing the Greys

Fat Cat

Vuodesta 2004 indie-poppiaan tehnyt Frightened Rabbit ei periaatteessa ole kehnompi: paperilla kotikutoinen yhdistelmä Arcade Firen paatosta ja Wolf Paraden estetiikkaa ei kuulosta yhtään hullummalta. Käytännössä siis kitarat hakkaavat, rytmiikkaa riittää ja laulu on sielukasta. Sinänsä kappaleet -- kuten herkkä Be Less Rude tai levyn sähäkin raita Go-Go Girls -- eivät ole kehnoja, mutteivät myöskään jää päähän soimaan useammankaan kuuntelun jälkeen. Vika voi olla minussakin, mutta epäilen tätä vaihtoehtoa.

Firghtened Rabbitin puolesta on puhuttava sen verran, että yhtye ei yritä olla eikä ole liian teennäinen tunteikkaassa musiikissaan. Skotlantilaisporukka ei puuduta eikä yritä pakahduttaa liikaa, mutta sen sijaan se on hieman tylsä. Reilu puolituntinen levy, jossa on kokonaisia biisejä vain kahdeksan kappaletta, tuntuu loppuvan ennen kuin yhtye pääsee kunnolla vauhtiin ennen kuin yksikään kappale on jättänyt pysyvää muistijälkeä. Kyllä minä nautin Arcade Fireni ja Wolf Paradeni alkuperäismuodossa, ja jos kaipaan glasgowlaista poppia, kaivan hyllystä vanhan tutun Tigermilkin.

Niin, ja Sing the Greysissä on maailman mitäänsanomattomin kansi.