Perfect Chaos: The Eightbound Five

CFTN Distribution

Kotimainen Perfect Chaos tuntuu sijoittuvan jonnekin Slayerin ja The Hauntedin välimaastoon. Pudottamalla nämä kaksi kovaa nimeä heti alkuun arvostelija asettaa levylle kohtuuttomia paineita. Poistetaan paineista siis osa sanomalla, että tekeminen on pääosin hyvällä mallilla. Palautetaan seuraavaksi takaisin maantasalle toteamalla ettei kappalemateriaali riitä mainittujen yhtyeiden parhaitten tuotosten tasolle.

Kymmenen biisiä levyltä löytyy ja näistä puolikas on hyviä, muutama keskitason veto ja pari mitäänsanomatonta. Levyn kuunteleminen on lähinnä sitä että hetken ajan säveleitä soljuu korvasta sisään ja toisesta ulos kunnes sitä yhtäkkiä havahtuu yrmäkkään riffittelyyn. Parhaat palat painottuvat harmittavasti vieläpä levyn alkupuolelle, jolloin loppua kohden tapahtuu väistämätöntä inflaatiota. Sävellyksissä vaikutteet kuuluvat ajoittain varsin selvästi. Se on asia joka joskus häiritsee, toisinaan ei. Perfect Chaosin tapauksessa sekä että. Oman tien kulkijaksi ei bändistä siksi vielä olekaan tällä albumilla. Kokonaisen levyn keston verran ei ole saatu vahvoja biisejä kasaan. Silti jaksan uskoa että se todellinen potentiaali kytee pinnan alla ja kanavoituu ajan mittaan ulos jo lähempänä viiden tähden levyä.