J. Vakio: Four Songs (EP)

25-vuotias, kitaraa soittava nuorukainen pienehkön maan suurimmasta kaupungista julkaisee neljä kappaletta sisältävän omakustanneäänitteen, joka sisältää kitaravetoista, laulaja–lauluntekijä-hengessä soivaa poprockia. Kuvio ei kuulosta mitenkään ainutlaatuiselta tai maata kääntävältä.

Kuinka ollakaan, Jukka Vakio toteuttaa tätä aavistuksen kliseistä asetelmaa kuitenkin kiistämättömällä tyylillä ja taidolla. Kaihoisien kappaleiden keskeiset elementit on minimoitu olennaiseen; rehellisesti soivaan akustiseen kitaraan ja voimakkaaseen laulutulkintaan. Vakio toteaa korostavansa musiikissaan kappaleen peruselementtejä, ja tämä totisesti kuuluu levyllä hyvin onnistuneesti. Melodian, sointukierron ja tekstin Pyhä Kolminaisuus on sopivassa tasapainossa ja kaikki rullaa eteenpäin niin kuin pitääkin. Periaatteessa levy etenee selvästi Neil Youngin Rust Never Sleepsin aikaisen akustisen materiaalin hengessä, mutta laulutulkinta on niin erilaista, että minkäänlaisesta pastissista ei voida puhua. Yllättävää kyllä, laulusta tulee jostain syystä mieleen Lauri Ylönen, kenties äänen prässäämistavasta johtuen. Musiikin sisällöllinen erilaisuus pitää sekoittamisen vaaran kuitenkin vähäisenä, nuoremmista nykyartisteista lähempänä lienee Ryan Adams.

On tavallaan harmillista, että ep:n neljästä kappaleesta melodisesti kaikkein tylsin avaa levyn. Kyseinen High And Low ei yllä samalle tasolle toisena kuultavan Out Int The Openin kanssa. Toinen ikävä seikka on se, että nämä kaksi kappaletta on sijoitettu levylle peräkkäin, sillä ne ovat tunnelmaltaan kenties kaikkein samanlaisimmat; melko voimakkaita, mutta samalla hyvin herkkiä. Kolmantena kuultava Music on virkistävää vaihtelua pirteässä rullaavuudessaan ja kauniin ohuesti ujeltavan urun saattelemana. Ep:n päättävä Hear Me Now on kappaleista kaikkein surumielisin ja se välittääkin hyvin henkilökohtaiselta tuntuvan ja koskettavan tunnelman. Yksinkertaisen hieno kappale.

J.Vakion esikois-ep on hyvin onnistunut tuotos. On selvää, että kaikenlaista viilattavaa löytyy sieltä täältä, mutta pohja vaikuttaa todella tukevalta. Eniten jäin kaipaamaan laajempaa variaatiota äänenkäyttöratkaisuihin, sillä laulu oli aika ajoin hieman monotonista. Näissä tilanteissa ei voi kuin innolla odottaa jatkoa ja toivoa suotuisaa kehitystä.