Captain Cougar: Chapters

Pinetree

Jyväskyläläisen Captain Cougarin esikoispitkäsoitto voidaan kaiketi luokitella jonkinlaiseksi työvoitoksi. Albumi oli tarkoitus julkaista jo vuosi sitten, mutta miehistössä ja julkaisijassa tapahtuneet muutokset lykkäsivät sitä aina vuoden 2007 lopulle asti. Lopputulosta kuunnellessa voi kuitenkin sanoa, että hyvää kannatti odottaa. Ennen kaikkea uudeksi laulajaksi päätyneen Eeva Louhivuoren panos yhtyeen kokonaisilmeeseen on kiistämättömän suuri.

Kun sama bändi aivan oikeasti yhdistelee musiikissaan niin countryn ja americanan juurevuutta, folkin luonnetta kuin poprockin tyypillistä melodisuuttakin, voidaan puhua aidosti musiikin ja ennen kaikkea kappaleiden ehdoilla toimivasta yhtyeestä. Yksi mieleen juolahtanut mielleyhtymä on The Cardigans Long Gone Before Daylightin aikoihin, kenties hieman maanläheisemmällä soundilla tosin. Ilmavaa akustisuutta ryyditetään tarpeen tullen rockimmalla otteella ja haitariinkin tartutaan kappaleen sitä vaatiessa. Kun tämä kaikki tapahtuu silmällä pitäen pääosassa olevia, Jussi Petäjän (kitara ym.) säveltämiä yksinkertaisen kauniita pop-kappaleita, voidaan puhua erinomaisesta albumista.

On syytä tehdä selväksi, että menevä ei tarkoita Captain Cougarin mittapuulla mitenkään erityisen paljon säröisempää tunnelmaa, vaan ennemminkin Belle & Sebastianin kaltaista pirteän haikeaa folk-otetta. Niinpä esimerkiksi Naturea voikin pitää yhtenä levyn räväkämmistä biiseistä, vaikka sekin on kevyenoloisesti eteenpäin rullaava kappale. Myös ironiselta kalskahtava Life is Nothing on kaikessa pienuudessaan ja osuvan raikkaassa sovituksessaan todella pirteä tuttavuus. Seuraavana kuultava My Cage on sekin huomionarvoinen kappale, ja poikkeaa komppi- ja miksausratkaisuiltaan virkistävästi levyn yleissoundista.

Kaikesta erinomaisuudestaan huolimatta Captain Cougarissa on yksi harmillinen piirre; se on aika ajoin turhan tasapaksua. Levy on todella vahva, eikä siitä ole nostettavissa esiin yhtään varsinaisesti heikkoa kohtaa. Se voi kuitenkin valahtaa väärässä mielentilanteessa läpi korvien huomaamatta. Ei ärsytä, muttei ihastutakaan. Pääosan ajasta levy kuitenkin kuulostaa todella hyvältä ja se totisesti herätti mielenkiinnon myös bändin tekemisiin vastaisuudessa.