Julkaistu: 04.01.2008
Arvostelija: Ilmari Ivaska
Kioski
Tiederockilla on yhtä paljon tekemistä tieteisrockin kanssa kuin astronomialla ja astrologialla. Tämä on Kuha.:n mukaan syytä pitää mielessä, kun puhutaan yhtyeen julkaisemasta, maailman ensimmäisestä tiedealbumista. Kyseessä on siis melko puhdasverinen teemalevy, joka sisältää vain ja ainoastaan tieteellisesti verifioitua informaatiota.
Käytännössä tämä tarkoittaa teemanmukaisia ratkaisuja ennen kaikkea lyriikoissa sekä levynkansien ja oheismateriaalien kaltaisissa ulkomusiikillisissa seikoissa. Jo avausraita Fiktiota Vastaan I luotaa tieteen kenttää verraten laajalta saralta. Kielitieteen kentiltä tutustutaan niin saksan prepositioihin kuin suomen rinnastuskonjunktioihinkin, eliöopista mainitaan vaarallisimpia Suomessa eläviä männynneulastuholaisia, kun taas anatomiasta esiin nostetaan ihmisen kuuloluut. Vastaavankaltaisella linjalla jatketaan halki kappaleiden, ja kaikkien faktojen läpikäyminen lienee tässä yhteydessä jokseenkin irrelevanttia. Musiikillisesti albumi on taatun yllättävää, verraten raskassäröistä progekoukuttelua, jota johtaa Juha Kuhan (laulu) tieteen riemuvoittoa julistava ääni.
Valitettavasti teema ei kaikista vinksahtaneista lopputuotteistaan huolimatta kykene pitämään kuuntelullista mielenkiintoa yllä alusta loppuun saakka. Harmillisin piirre on se, että teemallisuus on levyllä lähes puhtaasti tekstuaalista, eikä se ole siirtynyt kovinkaan korviinpistävästi levyn musiikillisiin ratkaisuihin. Kaikkine rytmisine vaihteluineenkaan levyn sävellykset eivät eroa kovinkaan radikaalisti jostain muusta progressiivisen rockin keinopalettiin turvautuvan bändin tuotoksesta. Positiivisena poikkeuksena voidaan tosin mainita aika ajoin laulussa kuultavat taidemusiikin tenorimukaelmat. Muuten edetään melko tyypillisin keinoin, raskaan musiikin ja funk-poljennon teknisiä kikkoja yhdistelemällä.
Esillepanoltaan kokonaisuus on erinomainen. Maailman tutkimuseliitin kommentit ja erilaiset katsaukset tieteenfilosofian huomioihin johdattavat teemaan todella osuvasti. Teeman oivaltavimpia sovelluksia niin lyriikoissa kuin sovituksenakin on ehkä kappale Tohtori Quantimil Krabola Valmistautuu Kiitospuheeseen Ruotsin Kuninkaallisen Tiedeakatemian Palkintotilaisuudessa, josta nimi kertonee yhdessä säestävän cocktailkutsu-pianon kanssa kaiken olennaisen. Tämäkin on osa akateemista maailmaa.
Tämän levyn olisi toivonut olevan täysosuma, sillä ennakkoluuloton se kiistämättä on. Valitettavasti se ei kuitenkaan kuulosta yhtenäiseltä kokonaisuudelta, mikä kuitenkin on teemalevyn tärkeimpiä laatukriteerejä. Paremminkin levyllä kuullaan kaksi toisistaan lähes erillistä tasoa, jotka kohtaavat vain muutamissa kohdin.
Helsinkiläisyhtyeen psykedeelisestä mielikuvituksen leikistä ponnistavat kappaleet ammentavat niin raskaasti poukkoilevasta rockista, slaavilaisesta kansanmusiikista kuin humpasta ja jazzistakin, miten milloinkin. Mahtipontinen laulutulkinta kuorruttaa umpikieron soitannon.
Kotisivut: www.kuha.fi
(Päivitetty 04.01.2008)