Eleanoora Rosenholm: Vainajan muotokuva

Fonal

Eleanoora Rosenholm on viimeisin luku Mika R�t�n ja kumppaneiden Porin Hyv�n musiikin mafian voitokkaassa saagassa. Levyn sis�kansilla lukee tuttuja nimi�. Eleanoora Rosenholmissa on v�ke� Magyar Possen, R�t�n ja Lehtisalon sek� Low-Life Rock n� Roll Philosophersin riveist�. Aiempi tekeminen tietenkin kuuluu. Vainajan muotokuva on ehdottomasti ammattilaisten tekoa -- ja sanalla "ammattilainen" tarkoitan t�ss� jotakuta, joka tuntee ty�t��n kohtaa intohimoa eik� toimi vain velvollisuudentunnosta. Ei kai ilman intohimoista otetta musiikin tekemiseen voisi kirjoittaa n�in hurmaavia ja murhaavia lauluja Eleanoora Rosenholm -nimisest� hennosta murhaajattaresta?

Vainajan muotokuva ei ihan ole radiosoittoon kelpaavaa p�iv�n poppia. Jo pelk�n aiheen ansiosta Eleanoora Rosenholmin materiaali on makaaberia, mutta my�s musiikillisesti liikutaan synke�mmiss� maisemissa. Poppia Vainajan muotokuva toki on, ja enimm�kseen kivan kevytt�, mutta pirullisen viettelev�� ja tummaa. Mik� on tietenkin vain mahtavaa. Hienoa on my�s se, ett� ilman sanoitusten kuuntelua ei levyst� saa kaikkea irti. Supertarttuvia hittikipaleita ei ole mukana kuin yksi, Kiltti vai tuhma, joka voisi soida kaupallisimmillakin radioaalloilla. Muu materiaali on huomattavasti mustempaa. Kiltti vai tuhma on loistava biisi ja toiminee niin p�iv�kuuntelussa ja indiediskon tanssilattiallakin, mutta synkemm�t palat antavat enemm�n.

Vainajan muotokuva on suhteellisen lyhyt levy, vain rapia 33 minuuttia. Kesto on sopiva, sill� puoli tuntia ja yhdeks�n biisi� Eleanooran synkk�� tarinaa on passeli annos. Musta ruusu on hyv� avaus murha-aiheeseen. Kolmas kappale Ovet ja huoneet on ensimm�inen Vainajan muotokuvan todella hyyt�v� teos. My�s sit� seuraava Kopiokissa ja siihen linkittyv� instrumentaali Pyh�npietarinaukio kuljettelee kylmi� v�reit� selk�piiss�. T�m�n kaksikon j�lkeen Kiltin vai tuhman pirte� pop tuntuu iskulta vasten kasvoja -- kunnes viekoittelee mukaansatempaavaan melodiaan ja rytmiin. T�ysosuma! Noora Tommila kuulostaa pirullisen ihanalta t�ss� kappaleessa.

En mill��n uskaltaisi kritisoida Eleanooraa (Tytt�h�n tulee viel� uniini!), mutta muutama rakentava ja t�ysin subjektiivinen huomio kai sallitaan. Ensinn�, muutamassa kappaleessa k�ytetyt vokalisoinnit ovat, no, mielenkiintoisia. Kodinrakennusohjeet on tamppaava biisi ja oikeastaan aika mainio sellainen, mutta kappaleeseen ymp�tyt perkussiovokaalit (tsikki-tsikiidi tsikki-tsikiidi, bom bom bom, pom pom pOU) sattuvat korviin aluksi. Ei liikaa, mutta kuitenkin (tosin jokaisella kuuntelukerralla aina v�hemm�n kuin edellisell�). Toiseksi, Vainajan muotokuva vaikuttaa jonkin verran luonnosmaiselta teokselta. Oli harkittua tai ei, se kuuluu. Etenkin lyriikoissa ja sanojen rytmityksess� menn��n v�lill� mielenkiintoisia reittej�. Toisaalta, kaikenhan ei tarvitse aina olla tyls�� ja ennalta-arvattavaa, eik� Eleanoora niit� konservatiivisimpia neitoja lienek��n.

Eleanoora Rosenholmin ensiesitt�ytyminen pitk�soiton muodossa antaa paljon mutta my�s j�tt�� paljon odotettavaa. Toivottavasti tarina jatkuu. Min� ainakin ihastuin samantien Eleanooran murhaavaan hahmoon. Hyv� tyt�t ja hyv� my�s pojat!

Ai niin: Minulle yritet��n uskotella, ett� Eleanoora Rosenholm on fiktiota. En usko.