The Storys: The Storys

Ryko

Englantilainen The Storys otti sekä helpon että tylsän tien nimeämällä levynsä itsensä mukaan. Tämä on kuitenkin sopiva nimi kuvaamaan albumia, jossa ei oikein tapahdu mitään. Levy alkaa löysällä kompilla ja tutuilla soinnuilla. Mieleen tulee U2:n kappale Stuck In A Moment, mutta entistä vetelämpänä. Jos kerran aikoo plagioida tai ”kunnioittaa” sellaista yhtyettä kuten U2, olisi edes valinnut kappaleen sieltä räväkämmästä päästä. Levyn muut kappaleet ovat joko laimeaa Ryan Adamsia tai epäonnistunutta äijämeininkiä, koska Sheryl Crow´kin tekisi kappaleet paremmin.

High Enough rauhoittaa tilannetta, vaikka mikään ei ole edes alkanut. Tyylilajissa ei sinänsä ole vikaa. Se vain täytyy osata. Phish teki äärettömän nynnyn levyn Farmhousen avulla, mutta heillä kokonaisuus vain toimii. Tästä puuttuu joko se jokin, tai sitten kaikki. You´re Taking My Heart Away vie homman uusille vesille, jotka osoittautuvat kuuluvan Maroon 5:n ja Matchbox 20:n kaltaisille numeropopbändeille. The Storys yrittää olla juurevaa ja maanläheistä, mutta sen suurin synti on sortua tylsyyteen ja mielenkiinnottomuuteen. Yksi alternativecountryn suurista mysteereistä ja viehätyksistä on nimittäin pitää mielenkiinto yllä, vaikkei käytössä olisikaan kaiken maailman räjähdyksiä tai pikkukiinalaisia. Tällä hetkellä The Storys tarvitsisi uudistumisen suhteen todella järeitä aseita ja ilotulitteita seuraavaan levyyn mentäessä.