Julkaistu: 19.10.2002
Arvostelija: Jari Jokirinne
Ektro
Muutosta ilmassa. Huimaavalla tahdilla levyjä julkaiseva Circle on sitten viimevuotisen Taantumus-levyn tarkistanut soundiaan melkoisesti. Suurin yksittäinen seikka joka erottaa nyky-Circlen menneestä, on vokalisti Mika Rättö ja hänen hämmentävän äänenkäyttönsä huomattava lisääntyminen. Rätön mielipiteitä jakavaan ulvontaan tottuminen saattaa viedä hetken jos toisenkin, mutta pahimpien töksähtelyjen pehmettyä voi siitäkin jo nauttia. On kuitenkin väistämätöntä että nyky-Circle kuulostaa identtiselta Rätön toisen bändin, Kuusumun Profeetan kanssa. Miehen persoona vaikuttaa ulkopuolelle hyvin hallitsevalta, joten ei ihme että saatu jalansija Circlessä on yleissoundiin niin vahvasti vaikuttanut.
Se taasen ei ole kovinkaan hyvä juttu, vaikka voin ehdottomasti Kuusumu-faniksi tunnustautuakin (en tätä uutta KP-levyä ole vielä kuullut, mutta live-keikkojen perusteella voin helposti kuvitella että se liikkuu aika samoilla vesillä Sunrisen kanssa). Transsipitoiseen jyräämiseen Circle luottaa yhä hetkittäin, mutta yhtä tärkeäksi osatekijäksi on noussut akustisvoittoinen hippeily. Tämän muutoksen minäkin allekirjoitan mielelläni. Satumaiseen tarinankerrontaan Rätön kieltämättä absurdit tekstit sopivat täydellisesti; ”on vaanen valtiatar syntynyt, joka pahasta päästää sen, mikä ei todellisuuden parhaaksi unelmaansa synnytä, vaan hairaudellaan sen antaa surkastua kuin kirkkaan punaisen kevätmarjan”. Kuin suoraa lainausta jostain satu – tai fantasiaklassikosta, eikä totta.
Uriah Heep – Nazareth – Judas Priest-linjaan rokkaavat palat eivät jaksa pidemmän päälle innostaa. On toki aina upeaa kun joltain löytyy tarpeeksi pokkaa vetää näin tyylikkäästi överiksi, mutta väistämätön kypsymiskynnys täyttyy piakkoin. Kun yhtyeen aiemmasta tuotannosta löytyi uusia kerroksia pitkällisenkin tutkailun jälkeen, on Sunrisen luotaus pikaisesti tehty - pari hienoa akustusta palaa ja kosolti uhmakasta, mutta tyhjää paisuttelua. En kuitenkaan usko että Circle on lopullisesti tälle linjalle lähtenyt, sillä ennakkotietojen mukaan vielä tämän vuoden puolella ilmestyy (?) jotain aivan erilaista matskua sisältä levy. Sitä odotellessa.
Porissa vuonna 1991 perustettu yhtye sekoittaa luovasti muun muassa progressiivisen rockin rytmejä, kitaratulituksia, kosmista äänimaisemaa, hehkuvaa minimalismia, Kraut-henkistä runonlausuntaa sekä itse keksittyä kieltä, Meroniaa.
Janne Westerlund - kitara ja laulu
Mika Rättö - laulu, koskettimet ja perkussiot
Tomi Leppänen - rummut
Jussi Lehtisalo - basso ja laulu
Julius Jääskeläinen - kitara
Pekka Jääskeläinen - kitara
Tuomas Laurila - ääniteknikko
Linkki:
Rättö ja Lehtisalo desibeli.netissä
Plain Ride desibeli.netissä
Steel Mammoth desibeli.netissä
Pharaoh Overlord desibeli.netissä
Doktor Kettu desibeli.netissä
circlefinland.com
(Päivitetty 26.9.2022)