The Killers: Sawdust

Island

Vasta kaksi pitkäsoittoa plakkarissa ja bändi lyö markkinoille harvinaisuuskokoelman? Sawdustin julkaisemista ei todellakaan voi pitää minään loogisuuden riemuvoittona, mutta omalla omituisella tavallaan juuri se tekee levystä varsin mielenkiintoisen. Kun Killers viime vuonna työsti bändin soundia onnistuneesti päivittänyttä Sam´s Townia, jäi siltä sessioista yli runsaasti valmista materiaalia. Ja aivan kuten The Killersin koko tähänastinen tuotanto, myös tämä materiaali oli erittäin kirjavan tasoista. Lisää täytettä Sawdustille on saatu, kun mukaan on ynnätty debyytin ylijäämä-tavarat, pari uutta raitaa sekä muutama cover-versiota aiemmin tutuista sävelmistä.

Sawdust todistaa ”toisarvoisesta” luonteestaan huolimatta sen, että kun kaikki taivaankappaleet ovat tismalleen oikeassa asennossa, The Killers on jäätävän hyvä pop-bändi. Lou Reedin vierailun tähdittämä Tranqualize toimii alkuihmettelyn jälkeen todella hyvin ja tuo Killersin palettiin jälleen yhden uskottavuuden asteen lisää. Jos mahdollista, niin vielä paremmin potkii vahvasti Bowie-henkinen Where The White Boys Dance, jonka skippaamissa Sam´s Townilta täytyy olla jotain mystistä - muutoin näin vahvaa raitaa ei syrjään jätetä. Hieno siivu on myös Daddy´s Eyes, jossa Killers näyttäytyy ehdottomasti raskaimmilla soundeillaan ikinä.

Valitettavasti levyn juhlahetket ovatkin sitten tiivistetysti tässä. Suurin osa Sawdustin kappaleista on ”säästetty” myöhäisempään käyttöön ihan perustellusti, eivätkä bändin kierrättämistä Dire Straitsin Romeo And Julietista ja Joy Divisionin Shadowplaysta ole juuri mitään uutta kerrottavaa. Suurinta myötähäpeää aiheuttavat Hot Fussin aikaiset hahmotelmat, kuten järkyttävä Glamorous Indie Rock And Roll, jotka osoittavat että uransa alussa The Killers oli vielä pahasti hukassa oleva partio.

Kuten Sawdustin kansissa lukeekin, levy on tarkoitettu ennen kaikkea käden ojennukseksi faneille. Siihen se kelpaakin varsin hyvin, mutta samalla on selvä ettei näin nuoren bändin arkistoista voi mitenkään voi löytyä täyspitkää albumillista hyllytettyjä aarteita. Pääasia lieneekin että lipastot on nyt putsattu ja uusi studiokiekko siintää jo horisontissa.