Duran Duran: Red Carpet Massacre

Epic

Tunnustan heti alkuun olevani kovasti hämilläni uudistuneen Duran Duranin äärellä. Ensi vuonna 30-vuotisjuhliaan viettävä vetreä popryhmä kun on luonut jälleen kerran nahkansa, tällä kertaa vieläpä itsensä Justin Timberlaken, Timbalandin, sekä tuottaja Danjan avulla. Timb -parivaljakon ansiot jo tunnetaankin ja Danja on tuottanut Timbalandin ja Timberlaken lisäksi mm. sellaisia nimiä kuin Nelly Furtado, Britney Spears ja Björk.

80-luvun pehmeä popistelu ja 90-luvun väsynyt soft rock ovat 2000-luvun Duraneille historiaa, elektronisten soundien sekä über-kuuman tanssilattia-tykityksen viedessä nelikkoa eteenpäin. Ensimmäisenä kuultava The Valley taikoo ympärille välittömästi täpötäyden yökerhon, jota heti perään soiva nimibiisi lietsoo yhä rajumpaan menoon. Viimeistään tässä vaiheessa on jo pakko tarkistaa, että soittimessa on tosiaan ihan oikea levy, sillä näin vahvaa ja elämänjanoista albumia en olisi tyylikkäästi ikääntyneiltä herroilta saattanut missään nimessä odottaa.

Vahvimmat hetket ovat kuitenkin vasta edessä, sillä seuraavaksi kuultavat Timberlaken ja Timbalandin avustuksella työstetyt Nite Runner sekä Falling Down siivut ovat laavaa kuumempia hittejä, eikä hittiputki tyrehdy vielä tähänkään. Kahdentoista raidan ja vajaan 50 minuutin mittainen albumi on jopa pituudeltaan ihanteellinen ja vaikka parin raidan kohdalla meno vähän pykiikin, ei kiekko juutu missään vaiheessa tyystin paikoilleen. Timbalandin kanssa tehty Skin Divers on sekin takuuvarma hitti, perinteisempi popralli Box Full O´Honey kurkistaa sopivasti uusiin maisemiin ja instrumentaaliraita Tricked Out on lähestulkoon täydellinen nostatus hehkuva Zoom In bilenostatuksen edessä.

Duran Duran on tehnyt mahdottomasta mahdollisen muuntumalla parissa vuodessa joukosta väsyneitä reliikkejä uudeksi tiiviiksi ryhmäksi rohkeita edelläkävijöitä. Tärkeimpänä saavutuksena on pidettävä sitä, että päivittäessään soundiaan yhtye ei ole menettänyt olennaista osaa persoonallisuudestaan. Kyllä se tuttu Duran Duran löytyy yhä, kunhan pitää mielen avoimena ja antaa albumin pyöriä riittävästi soittimessa.