Woodcut

Jyväskyläläisen Sotajumalan toinen pitkäsoitto Teloitus on alusta loppuun saakka äärimmäistä niin musiikillisen kuin sanoituksellisenkin sisällön osalta. Kahdeksan kappaletta raskaasti ja kiivaasti soitettua deathmetallia on maksimiannos, ja vielä kun sota-aiheisia (ja varsin graafisia) sanoituksia lukee musiikkia kuunnellessa, olo levyn jälkeen on aika piesty. Mikä luultavasti on tarkoituskin. Ei se satu, ei lainkaan samassa mittakaavassa kuin sotien silmittömyyksien uhreihin, joista Sotajumala kertoo.

Sotajumalan deathmetal on tappavan lanaavaa. Bassorummut räpättävät huimaa vauhtia muuten normaalitempoilla runnovien kappaleiden taustalla. Välillä myös virveli saa kunnolla kyytiä blastbeatin merkeissä. Kitarat jurnuttavat riffejään eikä hiljaisia hetkiä juuri kuulla. Sotajumalan deathmetal on myös teknistä. Basisti Tomi Otsala, kitaristit Pete Lapio ja Kosti Orbinski sekä rumpali Timo Häkkinen myllyttävät ankarasti mutteivät sorru tylsään tamppaukseen. Ryhmän soitossa on jatkuvasti ilmassa pieniä nyansseja, joihin voi tarttua kiinni. Laulaja Mynni Luukkainen kurnuttaa genren sääntöjen mukaan matalalta. Sanoista saa usein selvää jopa ilman lyriikkavihkosen avustusta. Olen deathmetallin suhteen täysin noviisi, mutta aloittelijakin tunnistaa kyllä, kun soitto kuulostaa hyvältä.

Sanoitusten osalta Teloitus on yhtä ankaraa kuin musiikkikin, ellei ankarampaakin. Sotatantereiden, teloituskomppanioiden ja kidutuskammioiden tapahtumia kuvaillaan tarkasti. Myös tekojen motiiveja valoitetaan. Joskus taustalla on aikaisempien tapahtumien suoma Oikeutus:

Silmä silmästä ei milloinkaan riitä
vihaan kansaasi -- ja sinä saat maksaa siitä
raakuuden kierre on ikuinen
tämä on tehtäväni -- olen ihminen

Joskus motiivina on silkka pahuus, kuten kiinni jääneitä vihollisia häpäisevä raakalainen kappaleessa Kidutus:

Kiduttaja, sadisti
silmitön viha ohjaa sinua
kivun profeetta, kylmä kuolema
kyltymätön verenjano, sinussa...

En ole varma, ovatko Sotajumalan lyriikat nationalistista uhoa vai sotaa ja julmuutta kritisoivaa kerrontaa (tietenkin toivoisin, että ne kallistuisivat jälkimmäiseen muottiin). Joka tapauksessa, sodan raakuuksien kuvailu on kuitenkin mielestäni yksi keino avata silmiä (ja mahdollisesti -- jos hyvin käy -- edesauttaa rauhanomaista kanssakäymistä eri osapuolien välillä). Teloitus ei aiheen puolesta ole kovinkaan helppoa ja kevyttä sulateltavaa, mutta ainakin se antaa ajattelemisen aihetta. Kieli on syytä pitää keskellä suuta.