Tarja: My Winter Storm

Universal

Tarja Turusen ristiriitainen diiva-naapurintyttö -persoona myy. Vielä sitäkin enemmän myy solistin Nightwish-menneisyys, jonka vuoksi My Winter Storm -albumin hankkiminen on osa tämän hetken musiikillista yleissivistystä. Mutta kuten yleissivistävät asiat yleensä, albumi on tylsä ja keskinkertainen, jota ei läpikahluun jälkeen erityisen innostuneesti kuuntele uudelleen.

Ongelma numero yksi on biisit. Ammattisäveltäjien tekeleistä yhdessäkään ei ole hittipotentiaalia, vaikka lähes biisissä kuin biisissä on jonkinnäköistä ideaa ja melodiaa. Keskinkertaisuuden massaan uppoamisen perisyntiä ei pystytä välttämään. Parhaimmiksi yrityksiksi kohoavat My Little Phoenix sekä single I Walk Alone, kun taas koko joukon surkein veto on ainut Turusen oma sävellys, Oasis, jonka kolmen minuutin alkusoiton jälkeen artisti sopraanoilee muutaman virkkeen suomen kielellä. Paljon puhuttu Alice Cooper -cover Poison kiteyttää koko albumin tason: Ei järkyttävää kuraa, mutta ei hyvääkään. Väkisinmakaamiselta klassikkokappale onneksi välttyy.

Elokuvamaisen soundin luomisessa on onnistuttu, tunnelmaa ja suuruutta levyltä löytyy yllin kyllin. Soundtrackmaisuutta on haettu silti hieman väärillä konsteilla, sillä biisit tavallaan liukuvat yhdestä toiseen ja levyltä löytyy jopa neljä lyhyttä instrumentaalisnackia, joissa ei ole ideaa eikä tunnelmaa. Turusen ääni sopii teemaan, mutta klassinen laulutyyli istui kiteeläisryhmän musiikkiin jopa tätä Turuselle enemmän ominaista balladityyliä paremmin. Onhan Tarjan ääni vahva, kaunis ja taidolla toteutettu, mutta ainakaan minun korvaani se ei silti kuulosta mitenkään erityisen hyvältä.

My Winter Storm on viuluballadilevy, josta löytyy lisämausteena muutamia kevytmetallibiisejä. Vaikka heviä tuntuu olevan mukana vain muodon vuoksi, parhaat biisit löytyvät nimenomaan levyn nopeammin etenevästä laidasta. Paljon hehkutettu elokuvamainen äänimaailma on sinänsä onnistunut, mutta hassua kyllä, hyvää kokonaisuutta levystä ei ole silti onnistuttu rakentamaan. Yleissivistyksestä puheen ollen, en minäkään ole suuremmin Sibeliusta kuunnellut, joten tuskin kukaan mitään menettää, jos My Winter Storm jää kaupan hyllylle odottamaan Turusen äänen ihailijoita. He kun lienevät ainoita ihmisiä, joihin levy suuremmin kolisee.