Julkaistu: 06.12.2007
Arvostelija: Mikko Heimola
Kaakao Records
Jos yhtye nimeää vuonna 2007 albuminsa Hiljaiseksi Berliiniksi, lie selvää, että kyseessä on romanttikkojen ja nostalgikkojen joukko. Itkevän tytön Berliinissä soivat kellopeli, haitari ja Lou
Reed, siellä katsellaan tsekkiläisiä nukkeanimaatioita, ja kun Helena kirjoittaa "parane pian", tekee hän sen luultavammin kirjeellä kuin tekstiviestillä. Lisäksi Lauri-Matti Parppein sinänsä oivien sanoitusten yllä leijuu vahvana Kauko Röyhkän kirjallinen henki.
"Taiderockiksi" musiikkiaan kutsuvilta raumalaisilta voi odottaa myös satakuntalaista kunnianhimoisuutta, ja Hiljainen Berliini onkin työläs levy kuunnella. Monet biiseistä ovat tukahduttavan raskaita ja maalailevia. Myös dynamiikkaa on hetkin turhan paljon; joko hiljaiset
kohdat hukkuvat tai pauhu särkee korvia. Onneksi yhtye taitaa myös kepeämmän, hiukan jazzahtavan poljennon, joka antaa hetkin tilaa hengittää.
Itkevä tyttö on persoonallinen yhtye, mutta heidän toivoisi ottavan vielä vähän lisää etäisyyttä omiin idoleihinsa. Tällä en tarkoita, että yhtyeen tulisi luopua yhdestä tavaramerkistään, eli nokkelasta nimenpudottelusta, vaan että olisi hyvä, jos he eivät kuulostaisi The Bad Seedsiltä ilman Nick Cavea. Itkevä tyttö on siis edelleen vain kiinnostava lupaus. Loputtomalla outrolla varustetun nimikappaleen jylhyys ja kepeä, ilmeikäs Talo puiston laidalla ovat kuitenkin työnäytteitä, jotka pitävät vielä yllä uskoa
yhtyeen potentiaaliin.
Raumalaislähtöinen taiderock-yhtye.
Kotisivut: http://www.itkevatytto.fi/
(Päivitetty 30.03.2009)
Kommenttien keskiarvo: