Wyrd: Kammen

Avantgarde Music

Jo kuusi albumia aiemmin julkaissut ja kymmenisen vuotta toiminut, omien sanojensa mukaan bläkkistä paiskova Wyrd on julkaissut päättyvän syksyn ja alkutalven kunniaksi lahjakkaan kuuloisen paketin mytologioista ja taruista innoituksena ottavaa iloista humppaa.

Itse kuulen Wyrdin jo mainostetussa blackmetal-soundissa enemmänkin ehkä doom-kaikuja ja jopa hieman populaarimpaa ilmaisua, kuten balladimaisessa levyn toisessa suomenkielisessä biisissä Kammen voidaan huomata. Vahvimmillaankin Wyrd on juuri doomin syövereissä uiskennellessaan ja aloituskappaleet The Hounds of the Falls ja erityisesti komeasti laulettu Cold in the Earth tekevät eetvarttia aivan liian monilukuiseen keskinkertaiseen metalliin turtuneille korville.

Rajalla taas on biisinä aluksi akustinen sellaisella tavalla, joka tuppaa helposti paremmissakin piireissä muuttua typeräksi ja myötähäpeälliseksi pakolliseksi, herkistelyksi (onhan kyseessä sentään pakanallisista lähtökohdista ponnistava levy, joissa turhat kitaranpimputtelut nuotion äärellä ovat enemmän sääntö kuin poikkeus). Onneksi muutos parempaan tapahtuu hetken jälkeen ja englanninkielen keskellä kerrankin ei-pakotetulta kuulostava suomenkieli pääsee heläjämään ja raaka, jopa kaaokseen taipuvainen vyöryntä pääsee käynnistymään ilahduttavalla tavalla. Lyriikat eivät ole runoutta, mutta tukevat musiikkia sopivasti.

Levy on myös jälleen kerran opetus tiivistämisestä. Kahdeksan kappaletta, rajattu määrä minuutteja, ei toisia raitoja selkeästi heikompia teoksia. Kyseessä on yhtälö, jonka toteuttamisessa ei pitäisi olla kenellekään mitään turhan vaativaa. Ei Wyrd ihan mitään avantgardea ole kuten levy-yhtiön nimi tuntuu lupaavan, mutta asiansa osaavaa ja helvetin vakuuttavaa melankoliaa kyllä.