Let Me Dream: Soulshine

Black Cards Entertainment

Let Me Dream on melodista metallia vääntävä saksalaisyhtiölle levyttävä suomalainen bändi. Yhtyeen kuusi jäsentä pelaavat hyvin yhteen tehden kappaleista häkellyttävän mielenkiintoisia ollakseen niin ”perustavaraa”. Vierailijoita löytyy muutamassa kappaleessa sellistin ja taustalaulajattaren verran. Tämän tyyppistä suomalaista metallia on alkanut ilmestyä tämän piakkoin päättyvän vuoden kuluessa yhä enemmän, mikä on vain hienoa. Kun isot nimet kuten kaiken maailman Naitwissit ja Bodomit keräävät julkisuuspointsit ja suurimmat lavat kaikkialla, tekevät Let Me Dream ja muut pienemmän skaalan bändit upeaa pohjustavaa työtä suomalaisuuden hyväksi. Näin se on ollut jo vuosia, ja se on toki hienoa.

Kappaleet eivät ole kauhean erikoisia, mutta niiden takaa paistaa vakaa halu tehdä musiikkia niin sanotusti oikein. Erityisenä kohokohtana onnistumisesta voi pitää seitsemäntenä levyllä vastaan tulevaa As the Souls Embracea, joka saa jopa hienoisia vilunväreitä selkäpiihin, hyvässä mielessä. Toki mukaan on mahtunut pari turhempaakin raitaa, kuten tylsä I Resonate, mutta kaiken kaikkiaan yhdeksän raidan kiekolle on saatu tiivistettyä varsin mukavasti perusasiaa.

Yhtye on sympaattinen, mutta erästä ehkä pieneltä vaikuttavaa virhettä en suostu antamaan anteeksi ja se tiputtaa osaltaan kaikkein raskaimmin pisteitä. Vaikka poikien rytinän päällä kuultava Tuukka Koskisen laulu on hienoa kuultavaa ollessaan puhtaana kumeaa ja taipuessa tarvittaessa moniinkin erilaisiin temppuihin, Koskinen ei kerta kaikkiaan ole hyvä laulamaan englanniksi. Ja koska englanninkielen pojat ovat tietoisesti esityskanavakseen valinneet, onkin hyvin outoa että laulajan tointa saa hoitaa henkilö, joka vääntää tankeroa. Äristessä tönkköyttä ei luonnollisesti huomaa, mutta toisinaan puhtaan laulun kohdalla lapsukset voivat aiheuttaa jopa pientä myötähäpeää. Eli nyt tu(u)kasta repien vaikka sinne englannin ääntämiskurssille, niin kaikki on ihan mukavasti kohdillaan.