Róisín Murphy: Overpowered

EMI

Sheffieldin eksentrinen dance-duo Moloko poiki neljä levyä, yhden nerokkaan levynkannen (Statues!) ja esitteli maailmalle ihastuttavan irlantilaisneidon nimeltä Róisín Murphy. Molokon hajottua vuoden 2002 viimeisen kiertueen jälkeen oli Murphyn aika kokeilla uran onnistumista ilman entistä työ- ja halitoveri Mark Brydonia.

Murphyn ensimmäinen soolo, vuoden 2005 Ruby Blue, oli menestys. Mathew Herbertin kekseliään tuotannon ja Murphyn ennakkoluulottoman asenteen yhdistelmä toimi takuutappavasti. Moloko oli aikoinaan Sing It Back- ja The Time Is Now -hittien ansiosta suuremmankin yleisön tietoisuudessa, mutta Ruby Blue tuntui lisäävän Murphyn artistiauraan ison annoksen taiteellista uskottavuutta. Eikä lainkaan suotta, sillä Ruby Blue oli ja on lähestulkoon mestariteos.

Valitettavasti Murphyn toinen kokopitkä tuotos ei jatka edeltäjänsä linjalla. Ensikuulemalla iskee melkeinpä tyrmistys: Voiko olla mahdollista, että Róisín Murphy on mennyt tekemään jotain näin tavanomaista ja -- sanotaan se ääneen -- tylsää? Kun lievä alkujärkytys on mennyt ohi ja albumiin pystyy keskittymään omana itsenäisenä kokonaisuutenaan, siitä kykenee myös nauttimaan. Kuitenkin on pakko olla hieman pettynyt. Overpowered ei ole huono tai edes tylsä levy, muttei myöskään kutkuta samalla mitalla kuin edeltäjänsä tai Moloko parhaimmillaan.

Overpoweredilla Murphy haluaa olla diskokuningatar. Suuri osa kappaleista kulkee tasaisen ja melko viileän poljennon siivittämänä. Tuotanto ei nouse kovinkaan usein esille, kuten eivät välittömästi myöskään melodiat. Levyn avaava Overpowered toimii unenomaisessa melankolisuudessaan hienosti. Single You Know Me Better, samoin sinänsä-ihan-kiva housebiisi Let Me Know. Hieman erilaisempaa kaavaa noudattava Movie Star nousee esiin, vaikkei onnistukaan lunastamaan potentiaaliaan. Humpista komein on loppupuolen Cry Baby, joka nousee kohtuukivaan lentoon melko vastustamattomasti. Hitaammista paloista edellämainitun nimikappaleen lisäksi päätös Scarlet Ribbons ansaitsee maininnan.