Lothar: Supercharged (EP)

Lorna

Kahjogarage-yhtye Lotharista ei ole hetkeen kuulunut. Mutta nyt kuuluu. Kuuden biisin Supercharged-EP todistaa riehakkaan rokkimeiningin olevan aikalailla entisellään. Suurin muutos entiseen on urkusoundin vaihtuminen toiseen kitaraan. Sami Järvisen laulu jää täten entistä vahvemmin yhtyeen soundia personoivaksi tekijäksi. Toki nelikon käryävä rokkipaahto pistelee ihan aiempaan malliin vauhdikkaasti ja mukavan sekopäisesti. Mutta urkujen tuoman psykedeelisen silauksen lisäksi kaavasta puuttuu tällä kerralla ne todelliset helmet. Vaikka mukavan töksähtelevä Eat My Wiener, tyynempi ja tummemmin kaikuva kauhuelokuvatarina She-Wolf ja vahvasti viritelty Kowalski Stomp! ovat kaikki vähintään kelvollisia renkutuksia, niin jotain puuttuu. Loistavasti nimetty Call Me Leonard Nimoy pääsee efektisen leijuvana jo lähemmäs sitä aiemman Lotharin antamaa vakuutusta siitä että bändi olisi kaiken järjen mukaan kohta nousemassa isompiin ympyröihin. Tämän Star Trek-tripin jälkeen rullaavasti pyörteilevä Road To Ruinkin maistuu paljon paremmalta. Silti syystä tai toisesta en Superchargedin jäljiltä ole enää niin vakuuttunut kuin mitä aiemmista lätyistä.