HanSooVoice

Riihimäen miekkoset Sister Flo ovat taasen lähestymässä kuulijoitaan uudella lyhytsoitolla. Kohtuullista nostetta osakseen saaneen Boys Of Cat –pitkäsoiton jälkeen pojat päättivät tässä vaiheessa vuotta muistuttaa kuulijoita olemassaolostaan ja myöskin kertoa uusista tuulistaan. Viiden kappaleen EP eroaakin Kissan poikien pääasiassa rauhallisesta leijailusta yleisesti vauhdikkaammalla otteellaan. Olihan pitkäsoitollakin nopeampaa tykitystä, mutta Maaravut tuntuu rakentuvan kokonaisuutena nopeammaksi. Pääasiat ovat edelleenkin tallella: Kauneus ja pehmeys, Samaen leijaileva laulu sekä tutunoloinen lämminhenkinen kitarointi. Kyllä tämän heti Sister Floksi tunnistaa.

Levyn avaa iloisesti juokseva Honey Lust. Samaen laulu etenee vauhdikkaasti, tosin tutun utuisasti. Oikein veikeän mukava poppis. Ei pidä unohtaa myöskään kitaristi Petrin laulupanosta, välillä oikein hivelee korvaa poikien myhäilevä vuoropuhelu mikeillä. Panhuilusaundeilla mennään biisin loppuun asti. Seuraavassa kappaleessa on taikaa, onhan jo nimeksikin annettu Magic. Vauhdikkaasti aloitetaan, Flo-sisko päästää itsensä irti. Samaen tulkinta antaa kappaleelle alakuloista otetta, johon ei kiivaan tahdin ansiosta kuitenkaan jäädä rypemään. Leijailevia koskettimia piilotettuna juoksevien rytmien alle. Lopussa päästään tuttuun Sister Flo –nousevaan kaavaan, Samaen laulu nostaa vauhtia kiivaammaksi, josta feidataan loppuun. Taikaa. Toimii.

Rauhallisemmin jatketaan maarapujen tarkkailua Broken Tokenilla. Hyvin lyhyt ja melko mitäänsanomaton biisi rauhoittaa seuraavaa rypistystä Starsia varten, se ikäänkuin loppuu ennen kuin kunnolla alkaakaan. Stars etenee vauhdikkaasti, melkein rockilla otteella. Ei vallan hilpeä, muttei kovin kaukana. Keitos percussioita, kitaroita, koskettimia, bassoa ja pehmeää laulua. Lopuksi päästään nauttimaan kissanpäivistä. Todella kaunis akustiselle kitaralle sekä Petrin ja Samaen laululle rakentuva Days Of Cat -slovari on levyn upeinta antia. Herkkää ja haikeaa. Yllättävän hyvin samaan tunnelmaan tippuu myös biisin lopun melko muoviset kosketinosiot. Viisikko kyllä hallitsee tunnelman luomisen taidon.

Eepeetä voisi kai nimittää jonkinlaiseksi välivaiheeksi tai uusien mausteiden kokeilemiseksi samaan soppaan, mitä jo Boys Of Catillä maisteltiin. Kolmen melko vauhdikkaan tunnelmoinnin kera yksi hitaahko välisoitto ja lopun upea Days Of Cat –slovari. Mielenkiintoista nähdä, miltä seuraava pitkäsoitto maistuu. Uudistumista on siis tapahtunut, mutta niitä hyviä juttuja ei ole hylätty. Hyvä niin. Eiköhän Landcrabs anna faneille taas vähäksi aikaa nautittavaa. Ei ihan yhtä hitti kuin edellinen, mutta edelleen makoisa. Ainakin minun kohdallani, kiitos, hyvältä maistui. Saisinko servetin?