Iron & Wine: The Shepherd´s Dog

Sub Pop


Iron & Winen, eli käytännössä Sam Beamin, levyt on pirun vaikeita arvioitavia. Ensinnäkin, ne vaativat paljon aikaa ja kuuntelua, jotta niistä saa edes jonkinlaisen otteen. Vielä tämäkään ei kuitenkaan takaa sitä, että levy todella ”avautuisi”, sillä Sam Beamin musiikissa on kyse jostain aivan muusta kuin tarttuvista melodioista tai sähäköistä riffeistä. Saman aikaisesti siitä kuitenkin uupuu akustiseen musiikkiin yleisesti liitetty helppo lähestyttävyys – tai uskallanko sanoa sitä – intiimiys.

Myönnän, että The Shepherd´s Dog on makuuni myös hieman liian roots-henkinen. Pedal steel, banjo ja kumppanit toimivat kyllä täälläkin osoitteessa pienissä annoksissa, mutta Iron & Winen kätösissä homma luiskahtaa tämän tästä sinne väärälle puolelle. Okei, onhan tätä konseptia kuultu onnistuneesti mm. Calexicon levyillä, mutta vähän rankemmalle kädellä olisi roost-efektiä voitu raapaista pois. Nyt tuntuu että hyvästä tehokeinosta on muodostunut Beamille jonkinlainen riippakivi. Linjan rikkovat kappaleet (kuten hypnoottisen rytmikäs A House By The Sea) nousevatkin ehdottomasti levyn parhaimmistoon.

Jos levyn toteutustapa ei kiitettävää arvosanaa ansaitsekaan, ei biisinkirjoittajana Beamissa ole mitään vikaa. Pikemminkin päinvastoin, sillä Beamin arkipäivän runollisuus ja luonnolliset sointukierrot löytävät maalinsa vaivatta. Hienoja tarinoita rajaseudun Amerikasta, jotka täältä katsoen tuntuvat jotenkin mystisen kaukaisilta – ja sen myötä yhäkin romanttisemmilta.

Kommenttien keskiarvo:

Tuomas kommentoi 03.12.2007:

Pisteet:

Samoilla linjoilla ollaan Jarin kanssa. Iron & Wine merkitsee itselleni aivan helkkaristi, ja uutta levyä tuli sen verran kovasti odotettua, että väkisinkin kyseessä oli lievä pettymys. Ei Shepherd's Dog huono ole, mutten vain ole saanut siihen vielä kunnolla otetta. Sam Beamin ääni on toki yhtä lämmin kuin ennenkin.