Julkaistu: 26.11.2007
Arvostelija: Mika Roth
AFM Records
End Of Greenin nokkamies Michelle Darkness on tällä soolollaan niin goottia, että melkeinpä häijyä tekee. Kannet huokuvat Type O Negativen katalogista tuttuja sävyjä sekä osasia ja soundit on pöllitty suoraan The 69 Eyesin viime levyiltä. Kaiken kukkuraksi herra uskaltautuu coveroimaan kuolemattoman Joy Division –klassikon Love Will Tear Us Apartin, vieläpä meidän suomalaisten oman Idols Hannan kanssa. Kuten arvata saattaa, loka ja ruusut ovat ehtineet jo lentämään, kun maailma on ottanut vastaan Darknessin über-goottailun.
Kaikesta huolimatta levy alkaa todella lupaavasti, kun biisitrio My Sweet – Brand New Drug – Raging Fire rakentaa pikavauhdilla täysimittaisen goottikatedraalin ympärille. Omaperäisyydestä ei pisteitä pääse jakamaan, mutta kyllä Darkness sarkansa hoitaa – ja vieläpä moitteetta. Runsaita lupauksia antavan alun jälkeen raketin suuntavakavuus alkaa kuitenkin pahasti heittelehtiä. Ensinnäkin seuraavana kuultava Joy Division laina on suorastaan laiska, eikä kappalemateriaalikaan nouse enää tämän jälkeen juuri alun tasalle. Pienenä poikkeuksena toimii Dopecrawler, jonka uhkaa huokuva äänimaisema ja positiivisella tavalla junnaava rakenne synnyttävät yhdessä jotain maagista. Samoin hieman myöhemmin kuultava Shine On osaa hyödyntää genrensä klisheikköjä taiten, juuttumatta missään vaiheessa itse noihin matalikoihin.
Lainabiisejä löytyy kiekolta vielä pari kappaletta lisää. Ramones ralli Pet Semetary hölkytellään ilman sen kummempia muutosyrityksiä läpi, mutta loppupuolella kuultava Simon & Garfunkel hitti The Sound Of Silence saa sen sijaan mukavasti puhtia päivitetystä soundimaailmasta, sekä pienestä pilkkeestä silmäkulmassa.
Brand New Drug on rakennettu tutuista aineksista, joita Sisters Of Mercy, HIM, Tiamat ja kumppanit ovat työstäneet jo vuosia. Albumi on outo sekoitus lähestulkoon täydellisiä kappaleita, sekä melkeinpä yhtä täydellisiä rimanalituksia. Yhtenäistä linjaa kiekolta ei löydy, mutta kiitos parhaiden kappaleidensa, rieska nousee lopulta rahdun verran keskilinjan yläpuolelle.
Saksalaisen End Of Greenin kitaristi/laulaja, joka nyttemmin on aloittanut myös soolouran. Darknessin ensimmäinen sooloalbumi liikkuu huomattavasti emobändiä gootimmeissa tunnelmissa.
(Päivitetty 26.11.2007)