Happiness: 66ft Melodies

Dynasty

Helsinkiläisen Happinessin alternativerock on jo sinänsä haastavaa kuunneltavaa. Vielä kun pakettiin lisätään kantaaottavat sanoitukset ja sovitukselliset erikoisuudet, saattaa lähes tunnin mittainen 66ft Melodies olla kuulijalle melkoinen umpisolmu selvitettäväksi.

Radiosoittoonkin päässeet sinkkubiisit Accelerate ja Need You ovat molemmat ihan hyviä biisejä, mutta parhaimmillaan ja tarttuvimmillaan bändi on heti levyn alkumetreillä kappaleilla We Have Come In Means Of Terror ja Eternal Sunshine Of A Communist Mind. Ja kuten jo biisien nimistä voi päätellä, teksteissään bändi esittää omia näkemyksiään nyky-yhteiskunnasta melkoisen kovalla kädellä, joten kenenkään on turha luulla, että Happiness vaivautuisi esittämään mitä tahansa ailavjuu-diipadaapaa.

Vokalisoinnin hoitaa ranskalaista syntyperää oleva Alexandre Descargues, joten ylimääräisiä finglishejä tällä albumilla ei kuule. Descarguesin laulu jää kuitenkin hieman värittömäksi ja suppeaksi, joskaan huonoksi sitä ei voi suoralta kädeltä todeta. Muun orkesterin toimintaa ei voi moittia, kun asialla on ammattimiehiä: Toista kitaraa soittaa Kwanin Antti Eräkangas ja rumpuja paukuttaa Bleakin Mikko Pietinen.

Sinänsä 66ft Melodies on monipuolinen ja valmiin kuuloinen debyytti. Mutta jo arvion alussa puhuttiin eräällä tavalla jopa herkullisesti umpisolmuasetelmasta, jonka mukaan levyssä olisi sopivasti haastettä kuuntelijalle. Henkilökohtaisesti haaste oli minulle liikaa. Tuskin kukaan saa heti luotua täydellistä kuvaa Happinessin paikoin progehtavasta härorockista, mutta minä en saanut luotua kuvaa lainkaan. Kuunteluhetkellä hyvältä tuntuva musiikki ei herätä minussa kaipuuta tai oikein muitakaan fiiliksiä, poikkeuksia lukuunottamatta. Muualla kehuttu debyytti ei saa täältä ylimääräisiä pisteitä.