Potergeist: Southwards

Burning Star

Kaikki kunnia Panteralle. Toivottavasti perintö elää pitkään ja kunniakkaasti. Kunniaa ei sen sijaan tee kreikkalainen Potergeist. Suoranaisesta plagioinnista bändiä on turha syyttää, mutta ei siitäkään kaukana olla. Omaa uraansa Potergeist ei tule edistämään millään tavoin elleivät löydä ulosantiinsa edes jotain omaa. Sitä on yritetty tunkemalla sekaan stoneria, mutta lähinnä kehnoin tuloksin ollaan siinäkin onnistuttu. Asiaa ei auta sekään, että vokalisti Alex S onnistuu kuulostamaan ihan...no, arvaatte varmaan? Kansikuvastakin tulee mieleen H.I.M.:n levy.

No, jotain hyvääkin. Jotkut riffit ovat, jos eivät hyviä niin ainakin ihan kivoja, loppua kohden meininki on lähempänä bluesrockia ja instrumentaalit Did My Time/Prophet (Part 2) sekä Desert´s Heart eivät sentään tuo mieleen Panteraa (edellinen tosin Kyussin). Kiekko ei kestä loputtomiin vaan 43:n minuutin kohdalla pääsee piinasta. Tämän homman varjopuoliin tosin kuuluu se, että kaikista negatiivisista tunteista huolimatta levyä on kuunneltava vähintäänkin viitisen kertaa että voi muodostaa lopullisen ja pätevän mielipiteen. Onnittelut sille, joka kykenee kuudenteen kertaan ilman minkäänlaista leipiintymistä.