Die Krupps: Too Much History (2CD)

AFM Records

Saksalainen industrial-ja elektro-punkin pioneeri Die Krupps on lojunut viimeiset kymmenen vuotta miltei yhtämittaisesti telakalla. Pari vuotta sitten bändille naksahti mittariin täysi neljännesvuosisata, minkä johdosta ryhmä nähtiin pitkästä aikaa estradeilla, mutta luvattua uutta pitkäsoittoa ei ole kuulunut vielä tähän päivään mennessä. Onkin nähtävästi äärimmäisen todennäköistä, että vuonna 1997 julkaistu seitsemäs pitkäsoitto Paradise Now jää yhtyeen viimeiseksi pääosin uutta materiaalia sisältäväksi albumiksi.

Too Much History on itse asiassa kahden täysin itsenäisen kokoelmalevyn muodostama kokonaisuus, joka on saatavissa myös yksissä kansissa ja joka valottaa saksalaisten pitkää historiaa ansiokkaasti. 80-luvun synavuosien jälkeen yhtye kulki koko 90-luvun hitaasti kohti metallisempaa maailmaa, elektron jäädessä parilla viimeisellä albumilla lähinnä mausteen asemaan. Tuplakokoelma toistaa tätä samaa kaarta ja levyistä ensimmäinen onkin varustettu havainnollisesti The Electro Years –alaotsikolla, jälkimmäisen albumin kantaessa puolestaan The Metal Years lisänimeä. Symbolisena yhdistävänä siltana julkaisujen välillä toimii kumpaisenkin albumin päättävä The Great Divide, josta esitetään kaksi toisistaan sangen selvästi eroavaa miksausta. Reippaampien kitaravallien lisäksi metallilevyn lyriikat lauletaan yleisimmin englanniksi, saksan toimiessa vuorostaan electroveisujen pääasiallisena kielenä.

Varhaisemmat saksankieliset kipaleet toimivat kokoelmamuodossa metallisia veljiään tehokkaammin, sillä siirtyessään metallin kentille Die Krupps tuntui menettävän nopeasti identiteettinsä. Sen sijaan Für Einen Augenblickin futuristinen teollisuushallikolistelu, Gladiatorsin Kraftwerkia ja Sigue Sigue Sputnikia yhdistelevä tamppaus, sekä Germaniacin klubeille suunnattu poliittinen indudiskoilu havainnollistavat kukin vuorollaan sen, minkä takia Die Krupps oli kerran eräs genrensä kovimmista nimistä. Electro-kiekon todellinen helmi on kuitenkin vahvalta II –albumilta napattu Hi Tech Low Life, jossa koneosaston ja metallipuolen balanssi lähentelee optimaalista, itse biisin ollessa yhtä suurta koukkua. Metallikiekko alkaa reippaasti Metal Machine Music – The Dawning Of Doom kaksikolla, mutta löyhän kronologinen albumi uuvahtaa jälkimmäisellä puoliskollaan pahasti, kappalemateriaalin selvän tasapäistymisen takia. Toki To The Hilt ja Black Beauty White Heat kantavat edelleen moitteetta, mutta muutoin notkahdus on selvä, vaikkakin vain lievä.

Kokoelman kaikki kappaleet on kiskaistu studiossa uudelleen nauhalle kuluvan vuoden aikana, joten soundit ovat luonnollisesti viimeisen päälle. Tämän lisäksi kappalevalinnat ovat osuneet nappiin, lähes kaikkien olennaisten kipaleiden löytyessä kattavan kokoelman puoliskoilta. Kaiken ylistyksen keskellä on tosin annettava pientä läksytystä joistain ”moderneimmista” sovitusratkaisuista, joilla etenkin 90-luvun puolenvälin biisejä on pyritty tehostamaan. Alkupuolen electro-biiseissä päivitetyt soundit toimivat sen sijaan melkeinpä poikkeuksetta kokonaisuuden eduksi, joten kaiken kaikkiaan kokoelmaa voi suositella lämpimästi kaikille niille, joille Die Krupps on tähän päivään saakka jäänyt lähinnä oudoksi nimeksi tai suureksi tuntemattomuudeksi.