Steel Mammoth: Atomic Mountain

Ektro

Kukapa meistä ei olisi piirustellut hevibändien logoja matikankirjan sivuille? Tai örkkejä, luurankoja, aaveita ja zombeja? Allekirjoittanut ainakin, kuten myös ilmeisesti Jussi Lehtisalo alias Juicyifer. Circle-miehen luotsaaman teräsmammutin selässä mies kipparoi Porista käsin suomimetallin uutta aaltoa. Tämä on musiikkia ajalta, jolloin miehet olivat viiksekkäitä, rokin soittaminen oikeasti kapinallista ja rehellisesti vähän tyhmää, soundit lämpimiä ja levynkannet komeita. Steel Mammothin taannoinen EP Nuclear Barbarians saa nyt Ektron julkaisemana jatkoa pidemmässä muodossa.

Lehtisalon puskema NWOFHM eli "New Wave of Finnish Heavy Metal" on yhtä kuin riffipainoista rockia. Nykyisestä täyteen ahdetusta metallista ja ties mistä coresta tämä tavara on siis kaukana. Kesto on vanhan kaavan mukaan maltillinen, vain kahdeksan kappaletta ja yksi instrumentaali, eli vanhan liiton spekseillä mennään tässäkin suhteessa. Steel Mammothin musiikki itsessään ei varsinaisesti mätä, hädin tuskin rokkaa, mutta liikkuu kuitenkin ilkeästi eteenpäin. Hiukka verkkaisesti ja tuhnuisesti, mutta liikkuupa kumminkin. Heart of Bone liikkuu kuin tuoreempi Jolly Jumpers, eikä sitä seuraava Midnight Witches meinaa päästä käyntiin ollenkaan. Helkkarin hyviä biisejä kumpikin, juuri tuosta pidättelystä johtuen.

Vielä ote lyriikkaa, kappaleesta Riders of Death:

Black Diamond Thunder Dragon
Beast of Vampire Torture
Silver locusts on the desert sky
Acid rain wasteland

Koko levyllinen on samaa tavaraa! Yhtään mitään järkeä sanoituksissa ei ole, mutta ihan hauska niitä on kuunnella ja varmasti vielä hauskempi ollut kirjoittaa. Ja laulaa, luulen. Atomivuorella seikkailevat sulassa sovussa demonisudet, suihkuturbiinikäärmeet ja muut kummajaiset varsin apokalyptisissä maisemissa ja täysin päättömissä puuhissa. Melkoista dadaa, eli ehkä syvemmät analyysit on syytä jättää sikseen. Joskus sanat vain toimivat sellaisenaan. Kuten tässä, etenkin, kun niitä latelee surutta överiksi. Jos helvetinkoirat ja hyeenat eivät ole tarpeeksi, miksikäs ei päästäisi irti monipäisiä leijonia tai luurankokommandoja?

En tiedä, onko Steel Mammoth vitsi vai kunnianosoitus, mutta veikkaan varmuuden vuoksi molempia. Tästä täysillä nauttiakseen lienee syytä olla omakohtaista kosketuspintaa aiheeseen.