The Ark: In Lust We Trust

Virgin

Minulla kesti aikoinaan jonkin aikaa p��st� Arkista jyv�lle, naurahtelin sille muiden snobien kanssa tiet�m�tt� oikein onko kyseess� lintu, kala, amfibi vai mik� lie h�rveli. Onneksi ymm�rsin, ett� yhtyeen alun perin hieman vieraannuttavalta tuntuneessa h�pe�m�tt�m�ss� viihdytt�misess� ei ole tippaakaan laskelmointia vaan kosolti oikeaa l�mp�� ja vilpitt�myytt�. Sit� paitsi Arkin debyytti We Are The Ark on musiikinkin osalta kertakaikkisen valloittava levy, jonka helmet Echo Chamber, Let Your Body Decide ja erityisesti yhden uuden vuosituhannen parhaista kertos�keist� sis�lt�v� Joy Surrender ovat kertakaikkisen upeita rock-biisej�.

Uudella levyll��n Ark on liikkunut ehk� hieman yll�tt�enkin dekadentimpaan ja rosoisempaan suuntaan selv�piirteisen ja kompaktin debyytin j�lkeen. Peruselementit ovat silti samat kuin ennenkin: Ark soittaa kieli poskessa ja t�ydell� syd�mell� musiikkia, jota voisi kuvailla hybridiksi glam- ja stadionrokkia ja Abbaa. Arkin keskushahmo Ola Salo on paitsi elastinen ja karismaattinen keulakuva my�s erinomainen biisintekij�, tarkka havainnoija, ilkikurinen provosoija, keskiluokkaisten arvojen kyseenalaistaja. Kuinka ollakaan, Salo on papin poika samoin kuin er�s toinenkin merkitt�v� ruotsalainen tarkkailija, Ingmar Bergman. Moni on sortunut valtalehdist�ss�kin kuittaamaan Arkin halpana ja visiottomana kopiona, jolla ei ole mit��n omaa sanottavaa. Minusta b�ndiss� on kuitenkin ehdottomasti my�s jotakin syvemp��. Kaiken hauskanpidon seassa on koko ajan l�sn� avarakatseisuuden ja suvaitsevaisuuden sanoma, jota ei vain aina puhdasveriselt� eskapismilta tajua. Mutta mik� t�rkeint�, Arkin parissa viihtyy ja musiikista tulee hyv�lle tuulelle.

In Lust We Trustilla Ark on edelleen mahtipontinen ja syk�hdytt�v�. Jo debyyttialbumin joihinkin biiseihin saattoi kuvitella Freddie Mercuryn laulamaan eik� yhtye peittele Queen-viittauksia itsek��n – mm. takakannen valokuva on suora mukaelma Bohemian Rhapsodysta. Heikoimmillaan Ark k�ykin pelottavan l�hell� pastissia 70-luvun johtavista glamb�ndeist�. Erityisesti t�m� kuuluu joissakin kohdin pilkahtelevissa ennaltaan tutuissa melodiakuluissa. T�ytyy my�s my�nt��, ett� vallankin sanoituspuolella Salo k�y v�lill� hyvin l�hell� korniuden rajaa mutta toisaalta sekin kuuluu tavallaan b�ndin profiiliin. Uuden levyn parhaimmistoa ovat todella hienoja falsettilauluosuuksia sis�lt�v� Calleth You, Cometh I ja p�hk�ydess��n t�ysin vastustamaton Father of a Son. Balladeissa on hieman tyhj�k�ynti�, minuun vetoaa Arkissa juuri se p�mp��sein osasto ja se, ett� biisit ovat melkein �rsytt�v�nkin tarttuvia popin muotovalioita. Ark on hupsua mutta vivahteikasta viihdett� vastustamattomassa paketissa ja t�ytyy olla aikamoinen kyynikko, jos yhtyeen musiikki ei tarjoa mit��n iloa alkavaan kaamosmasennukseen. In Lust We Trustiin uppoutuminen on helppoa ja on aina yht� mukava n�ytt�� Ola Salon kanssa pitk�� nen�� kaikille turpeille �ykk�reille.

Kommenttien keskiarvo:

Nimet�n kommentoi 27.10.2004:

Pisteet:

Hyv� levy, voi muuta sanoa. Kyll� nyt on t��ll� yksi fani... :)

Nimet�n kommentoi 18.11.2004:

Pisteet:

The Ark pamahti mun tietoon levyraadin kautta kun n�in ja kuulin Father of a son videon. Se isko ja lujaa.
Mutta en olisi osannut odottaa n�in kovaa kokonaisuutta.
Vaikka We are the ark oli hyv� debyytti j�� se auttamatta kakkosalbumin loistavuuden varjoon.
Biisit kuten Beauty is the beast, tell me this night is over, calleth you comethi , wish i was a virgin, 2000 lightyears of darkness ja varsinkin levyn lopettava the most radical thing to do

Nimet�n kommentoi 29.12.2004:

Pisteet:

Tykk��mist� ei voi paremmin ilmaista kun kuuntelin levyn heti ekana p�iv�n� l�pi semmoset kymmenen kertaa. Rakastan<3