Julkaistu: 18.11.2007
Arvostelija: Tuomas Tiainen
I Used to Fuck People Like You in Prison
Kalifornian kesä vuonna 1997, helleaalto piinaa länsirannikkoa. Jonnekin olisi pakko päästä kuumuudelta suojaan. Dirty Ernie tuntee yhden kaverin naapurustossa, jonka pihalla on uima-allas. Ernie ja kaverinsa Doug Dagger suuntaavat kohti vilvoittavia vesiä, mutteivät koskaan pääse uimaan. Talo, jonka pihalla uima-allas on, kuuluu The Doosky -nimiselle 17-vuotiaalle kaverille, jolla on rummut ja kitaravahvistimia pölyisessä autotallissa. Punkrockista innostunut kolmikko päättikin perustaa bändin, ja näin sai The Generators alkunsa. Punkkia, bisseä ja bileitä -- siinä uutukaisen bändin resepti.
Puoli vuotta myöhemmin Euroopan kiertueella pojat tutustuivat saksalaiskaveriin nimeltä Andre Bahr, joka uhosi perustavansa levy-yhtiön nimeltä I Used to Fuck People Like You in Prison ja julkaisevansa The Generatorsin levyn. Kalifornialaisveikkoset olivat epäileväisiä, mutta niin vain Saksan punkkari laittoi lafkan kasaan. The Generatorsin esikoisalbumi Welcome to the End julkaistiin kymmenen vuotta sitten, ja merkkipäivän kunniaksi sama levy-yhtiö julkaisee sen uudelleen.
The Generatorsin punk saa innoituksensa 77-meiningistä. Varsinkin varhaisen The Clash vaikutus kuuluu bändin musiikissa. Yhtye käyttää muutakin soittimia kuin kitaraa, bassoa ja rumpuja. Eihän urkujen, akustisen kitaran ja torvien naittaminen punkkiin mitään uutta ja ihmeellistä ole, mutta varsinkin punk-levyillä ne tuntuvat piristävän kummasti. Esimerkiksi Plastic Roses rullaa kepeästi ja vaivattomasti, ja juuri siksi onnistuu vaikuttamaan vahvalta vedolta. Torvia käytetään tietenkin siinä pakollisessa skassa (joka on sillä pakollisella paikallaan eli kuvitteellisen b-puolen keskellä). City of Angels on kuitenkin mariachi-tyylisine torvineen melko mukava tapaus. Paketin parhaimmistoon kuuluvat Voices in the Night ja Freedom viehättävät rauhallisella otteellaan, mutta ovat silti levyn painavimpia kappaleita.
Welcome to the End ei ole mitään mullistavaa, mutta se onnistuu nousemaan keskinkertaisuuden suosta piirun verran pinnan yläpuolelle. Yhtye kuulostaa ensilevyllään jotenkin kypsältä välttäen pahimmat naivismit. Laulaja Doug Dagger kuulostaa sopivan räkäiseltä eikä mikään osanen ole toista kehnompi. Meininki ei ole kireää vaan rentoa ja rokkaavaa, joten tätä The Generatorsin kymmenen vuotta vanhaa debyyttiä kuunnellessa ei tule ähky. Jalka kyllä alkaa vispaamaan ihan huomaamatta.
Vuonna 1997 Kaliforniassa perustettu punkrock-yhtye. Julkaissut kuusi levyä, joista vuoden 2007 The Great Divide on toistaiseksi viimeisin. The Generatorsin punk saa innoituksensa 77-meiningistä. Yhtye höystää rockiaan akustisilla kitaroilla, uruilla ja puhaltimilla.
(päivitetty 18.11.2007)
