Spikefarm Records

Siitä on pian jo neljä vuotta aikaa, kun ShamRain vavahdutti allekirjoittaneen maailmaa hienolla Empty World Excursion albumillaan. Alkujaan silkasta vaihtelunhalusta syntynyt yhtye tuntui jo tuolloin uskomattoman lupaavalta, vaikka tyyli kaipasikin kieltämättä alkumetreillä yhä työstöä sekä hiomista. Seuraavien vuosien aikana ShamRain vahvisti asemiaan tunnelmallisen, surumielisen ja hetkittäin jopa unenomaisen musiikin rintamalla, eivätkä vertaukset melankolian mestareihin linjalla Katatonia – Anathema – The Cure jääneet suinkaan satunnaisiksi. Kehitys huipentui huimalla tavalla puolentoista vuoden takaiseen Deeper Into The Night miniin, joka on jo hyvää vauhtia matkalla kohti modernien klassikoiden joukkoa.

Kaikeksi yllätykseksi Goodbye To All That ei kuitenkaan vakuuttanutkaan edeltäjiensä tavoin heti ensikosketuksesta, vaan alkuun uutukainen vaikutti jopa pieneltä pettymykseltä. Hitaasti kuuntelukertojen myötä kuva kuitenkin lähti kirkastumaan ja ShamRainin kolmas pitkäsoitto kasvaakin tasaisesti yhä suuremmaksi ja suuremmaksi kokonaisuudeksi. Omalla tavallaan tämä hidas aukeneminen on myös kummallista, sillä Goodbye To All That on selvästi bändin rockein ja suorin albumi, jolla eteerinen maalailu on jäänyt selvästi aiempaa vähäisemmäksi.

Kymmenen kappaleen joukosta ei löydy välitöntä ykkössuosikkia, sillä kappalemateriaali on tällä kertaa äärimmäisen tasaista. Kevyesti hittimäiset Raindrops ja Shallow Delusion, sekä majesteettisiin mittoihin kasvava päätösraita Goodbyes Painted Black erottuvat silti aavistuksen verran muista – ainakin allekirjoittaneen korvaan. Mihin saakka kolmas pitkäsoitto lopulta yltää, sitä on vielä mahdotonta sanoa, mutta ainakin ryhmä on selvästi siirtymässä alkuaikojen ambientmaisista maailmoista kohti rockin suurta kuningaskuntaa.