Kotiteollisuus: Murheen mailla 1996-2007

Megamania

Vasta tämä kokelma kädessä hahmottaa Kotiteollisuuden tekemien hittien määrän ja laadun. Routa ei lopu, Minä olen, Vieraan sanomaa, Arkunnaula sekä monet muut ovat oikeasti mahtavia kappaleita, joita on pakko luukuttaa kerta toisensa jälkeen. Toisaalta bändi on uransa aikana sinkuttanut myös melkoisia pohjanoteerauksia, kuten Tuonelan koivut ja Kädessäni, jotka niin ikään löytyvät massiiviselta kolmen CD:n ja 47:n biisin Murheen mailla 1996-2007 -kokoelmalta. Viimeistään nyt on jokaisen hevarinalun aika tutustua näiden hassunhauskojen karjalaispoikien tuotoksiin.

Käydään rivakasti asiaan. Prameaan digipackiin pakatun teoksen suurin ongelma on se, että laadun sijasta on panostettu määrään. Toisaalta on erittäin kunnioitettavaa antaa faneille paketillinen sinkkujen b-puolia ynnä muuta harvinaisempaa materiaalia, mutta ilman suurimmaksi osaksi tuotannon edellä mainituista osista löytyviä biisejä kokoelman keskimääräinen taso olisi ollut huomattavasti korkeampi. En oikein tiedä, pitäisikö massiivisuudesta ja fanien palvelemisesta palkita vai ei. Ainakaan minun näkökulmastani suuri biisimäärä ei hurraa-huutoja ansaitse, koska sen vuoksi paketti on yksinkertaisesti heikompi, kuin mitä se olisi voinut olla. Kokonaan b-puolista koottu kolmoslevy jääkin muutamia kappaleita lukuun ottamatta hieman tyhjänpäiväiseksi.

Mutta kyllä tämä on parhaimmillaan mannaa korville, ei voi muuta sanoa. Löysin jopa pari aiemmin kokonaan ohi korvien mennyttä loistobiisiä, kuten Veisu ja Viimeistä päivää. Kotiteollisuuden juju ei ole soittotaito: Kokoelmalla on lähes se 47 biisiä ilman soolon sooloa, eikä tapporiffejäkään löydy. Bändin hiteistä tekee hyviä Hynysen ääni, raskaasti etenevät säkeistöt, ja hieman toisiaan toistavat, mutta aina yhtä upeat korkeat kertsit. Nämä ominaisuudet tekevät biiseistä Kotiteollisuutta. Pakettina kokoelma on erinomainen, laadullisesti siitä olisi saanut paremman jättämällä pois läjän b-puolia ja alkuaikojen biisejä. Mutta hatunnosto jo tästä.