Dark The Suns: In Darkness Comes Beauty

Firebox

Kuinka yhdistää luontevasti kaunista ja heleää pianotunnelmointia, sekä raskaampaa kitarametallointia toisiinsa? Siinäpä kiperä kysymys, joka on vaivannut yhden jos toisenkin metallistin aatoksia. Mikko Ojalan sooloprojektina kesällä 2005 käynnistynyt Dark The Suns pyrkii ratkaisemaan tuon visaisen pulman tällä debyyttipitkäsoitollaan, joka julkaistaan sopivasti vuoden pimeimmän ajan kynnyksellä.

In Darkness Comes Beautyn kymmenen raitaa kestävät keskinmäärin kolmesta ja puolesta minuutista neljään ja puoleen minuuttiin, eli mitään taivaita tavoittelevia rakennelmia albumilta on turha etsiä. Tyylillisesti ryhmä vaikuttaa suhteellisen eheältä, vaikka vaikutteet kieltämättä kuuluvat muutamassa kohdin selvemmin lävitse. Ratkaisuilla ei pyritä rikkomaan suotta rajoja, suurimman osan kappaleista ollessa enemmän tai vähemmän samasta muotista peräisin. Kaavamaisuus onkin bändin pahin uhka, sillä muuten tällaista ”Sentenced kohtaa Swallow The Sunin ja Shamrainin” –tyyppistä metallointia kuuntelee ihan mieluusti.

Dark The Suns osaa säväyttää parissa kohdin, mutta pysyvää vaikutusta In Darkness Comes Beauty ei kyllä saavuta. Liika varman päälle peluu ja tutuissa kuvioissa pyöriminen koituukin kiekon turmaksi, vaikka seasta löytyy jo muutama upea hetki. Kyseessä on silti täysin kehityskelpoinen bändi, jolta saattaa vielä hyvinkin löytyä muutama ässä hihasta.