Tajunta: Korkeammalle

Oletustila

Tajunnan runollinen rap yrittää rikkoa raja-aitoja, mutta kompastuu omiin vaikutteisiinsa. Valitettavasti on todettava, että esimerkiksi kotomaamme murmur-kollektiivi eri ilmenemismuotoineen (erityisesti Ceebrolistics) ja ulkomailta esimerkiksi Anticon-levymerkin julkaisut ovat käyttäneet samoja ilmaisukeinoja huomattavasti toimivammin. Se ei kuitenkaan ole levyn suurin puute, kyllähän punkkiakin on veivattu jo 30 vuotta samoilla kolmella soinnulla eikä se ole estänyt erinomaisten levyjen tekemistä, jos vain biisit ovat olleet onnistuneita.

Tajunnan debyytin tuotanto kolisee kaukana valtavirran riimittelijöistä, ja samoin tekevät sanoitukset, mutta se ei vielä riitä tekemään niistä hyviä. Omassa poikkeavuudessaan taustat muistuttavat toisiaan ja levyn kappaleet alkavat kuulostaa toisteisilta, jonka johdosta kokonaisuus puuduttaa. Tekstien syvällisyys ulottuu suurin piirtein taidelukion ensimmäisen luokan aineenkirjoitusasteelle ja herättää pikemmin myötähäpeää kuin ajatuksia – varsinkin, kun kokoonpano kuulostaa siltä, että he ottavat tekemisensä aivan liian vakavasti. Kaikki kunnia itsensä ilmaisulle, liika yrityskin on parempi kuin ei yritystä ollenkaan.