Far from Finished: Living in the Fallout

I Used to Fuck People Like You in Prison

Far from Finished ponkaisi ensin New Yorkista ja muutti sittemmin Bostoniin, eli Amerikan itärannikon porukasta on kyse. Kovasti kyllä kuulostaa läntisen laidan kollegoiltaan, sillä tämän jo aikamiehistä koostuvan yhtyeen punk lätkyttää aika tavalla sen aurinkoisen osavaltion humppa-hooceen tahtiin. Ei kuitenkaan onneksi liikaa eikä liian tylsästi, lähinnä on kyse samanoloisesta soundimaailmasta.

Punk on siis homman nimi, uudemman luokan sellainen. Uuspunk-skene nahistui jo kymmenisen vuotta sitten menon äidyttyä umpitylsäksi saman kaavan toistamiseksi. Siksi ihmetyttää, että genren pahimpien maneereiden jatkajia löytyy vielä tänäkin päivänä. Far from Finished ei kuitenkaan ole pahimmasta päästä eikä missään nimessä mikään varsinainen turvallisen kalifornia-punkin perinteen jatkaja, mutta tutunmoista geneerisyyttä senkin tekosissa on. Levyn biiseistä voisi melkein nostaa jalustalle minkä tahansa. Kertosäkeitä riittää, mutta mikään niistä ei sen kummemmin nouse toistaan korkeammalle. Biisit ovat kohtuullisen hyviä, mutta hittejä ei irtoa. Nämä seikat saavat levyn tuntumaan tasapaksulta kokonaisuudelta, josta ei hirvittävästi albumikokonaisuuden draaman kaarta löydy.

Biiseistä riehakas Wanna Be a Catastrophe toimii ensikuulemalta parhaiten. Tarkempi tutustuminen paljastaa sävykkäämpien kappaleiden -- esimerkiksi Roses and Razorblades ja Heroes and Ghosts -- positiiviset puolet. Periaatteessa biiseissä ei ole mitään vikaa, joten syitä on kai haettava toteutuksesta. Musiikki voisi lähteä bändiltä hieman irtonaisemmin. Mitään emo-kireää ei tavara sentään ole, mutta kuten niin monen uudemman aallon punk-bändin laita on, rentoutta on annosteltu valitettavan vähän. Kokonaisuutena harmittavan keskinkertainen, eli ei mikään hirvittävän huono muttei toisaalta mikään sellainen, mitä muistelisi ensi viikolla.