People Like You

Kun 90-luvun punk-soundi yhdistyy pirteästi lätkyttävään pystybassoon, on paketissa kiistämättä jotain puoleensavetävää ja se saa psychobilly-meininkiin aikaan ainakin lähtökohtaisesti hyvän twistin. Mad Marge And The Stonecutters sotkee tätä soppaa vielä voimakasäänisellä ja sielukkaalla naisvokalistilla, joten odotukset ovat korkealla. Mieleen nousee aluksi jopa Tiltin kaltainen raikkaus.

Hyvin nopeasti levyltä käy kuitenkin selville niin sen vahvuudet kuin heikkoudetkin. Parempi puoli tuli pääosiltaan mainittua jo edeltävässä kappaleessa, kun taas albumin sisällöllinen yksitoikkoisuus jättää tumman varjon perusavuiltaan pätevän kokonaisuuden ylle. Aikalailla perusväännön hengessä mennään, eikä varsinaisia yllätyksiä tarjoilla. Aavistuksen Gwen Stefaniltakin kuulostava Mad Marge (laulu) on ehdottomasti tärkein kantava voima ja laulajana hyvin uskottava. Ongelmaksi nousee ennemminkin pystybasson ja uudemman punk-rähinän puolivillainen ja helpoimman kautta kulkeva yhdisteleminen. Kun tästä keitoksesta saataisiin parhaimmillaan hyvinkin paljon irti, tyytyvät kivenhakkaajat kovin perinteiseen ja yllätyksettömään kvintti-kääntelyyn.

Albumin biisipalettikaan ei varsinaisesti yllätä oivaltavuudellaan, mikä vie väkisin arvoa perusluonteeltaan toimivilta ralleilta. Klassisten taustahuutojen voimin etenevä Sickness on pirteän punk ja aavistuksen raukeampi Walk Away ehkä levyn mielenkiintoisimpia biisejä. Positiivinen yllätys on surumielisesti alkava Don´t Put Up A Fight, joka tuuttaa kerron myötä ilmoille hyvin raikkaan, tyttöpop-henkisen melodiakulun.

Mad Marge And The Stonecutters voisi olla todella mielenkiintoinen bändi. Toteutuksen jonkinlainen näköalattomuus kuitenkin laskee sen pisteitä väistämättä. Kun tähän vielä yhdistyisi kourallinen ennakkoluulottomuutta, voisi uusi psychopunk-kuuluisuus olla astetta lähempänä syntymistään.