Lotta: It´s About The Feeling

Texicalli

Jälleen yksi lisäys kotimaisten laulaja-lauluntekijöiden alati kasvavaan kerhoon. Raahelaissyntyinen Lotta Jääskelä bändeineen liikkuu aika rauhallisilla vesillä. Ilmavat ja rauhalliset melodiat annostellaan kuulijalle kaikessa rauhassa. Jo avausraidalla 365 kosketinvoittoinen soitto lähtee liikkeelle lähes uneliaasti. Jousisovituksilla koristeltu kappale kasvaa kaikessa rauhassa kauniiksi ja heleäksi pohdiskeluksi, jossa silitellen toisiaan seuraavat melodia-aallot kulkevat äärimmäisen tasaisesti. Sävykkyys nouseekin laulun ohella lähinnä kosketinjuoksutuksista, hienovaraisista jousien tasoista ja vaivihkaisista rumpu- ja kitara-kuvioista. Huomasin myös että musiikki on huomattavan paljon tehokkaampaa hieman korkeammalla volyymitasolla.

Tällaisessa aika perinteisiä uria kulkevassa ja rauhallisessa indiefolkpopissa paljon vastuuta lasketaan laulun vastuulle. Lotan ääni kantaakin kappaleita hienosti, eikä pieni ääntämyksellinen töksähtely pidemmän päälle hirveästi särähdä. Toki esimerkiksi Slipissä ”fingelskan kovat kulmat” hiukan häiritsevät. Silti avainkysymykseksi nousee, riittääkö levyn tunnetaso nostamaan sen esiin valtavasta tarjonnasta? Pääseekö Lotta ihon alle? It´s About The Feeling ja vielä The-etuliitteellä oikein provosoi kriitikkoa pohtimaan sitä tunnetta ja sen tehokkuutta.

Tunnelmahan levyllä on oikein hieno. Kantrahtavat raidat kuten Won´t Forget ja vieläkin soulahtavammin samoissa sävyissä liikkuva Good Times ovat erinomaista ”sunnuntai-musiikkia” eli kuuntelumusiikkia kiireettömien hetkien taustalle. Harmonisuus ja äärimmäisen tyylikäs toteutus ovat vertaansa vailla myös tummemmassa nimibiisissä, jossa Lotta alkaa päästä myös melko massiiviseen kaareen. Parhaimmillaan neito bändeineen pääsee ihan vastaavan musiikin suurimpien tähtien tasoille asti. Jazzahtavan kohtalokas If I Can on nimibiisin ohella ainakin lähellä erinomaisuutta.

Harmonia, tyylikkyys, tunne ja sävykäs väripaletti ovat hyvin hallussa. Eli aika vahvalla askeleella Lotta lähtee jo debyytillään. Jos nyt jotain kaipaisi niin jonkinlaista särmikkyyttä ja haavoittuneisuutta. Nyt levy ei täydellisyyttä hipovasta harmonisuudestaan huolimatta nosta ihokarvoja pystyyn. Eli vaikka nimensä mukainen levy onkin, niin selkäytimeen ei vielä päästä.