The Sun Of Weakness: Trompe L´oeil

My Kingdom Music

Albumin kannen syksyiset maisemat sopivat kyllä kieltämättä tämän hetkiseen vuodenaikaan täydellisesti. Lehdettömät puut, harmaalla taivaalla lentävät linnut, syksyinen usva – ei tarvitse kuin katsoa ikkunasta ulos ja maisema on lähestulkoon identtinen. Nämä vehreyden ja valon loppua enteilevät sävyt toistuvat myös italialaisen The Sun Of Weaknessin musiikissa, siis ainakin periaatteessa.

Eli kovin tummaa on kaikki, kun suruisat kitarat kutovat melankolian verkkojaan ja koskettimet rytimittävät verkkaisesti soljuvaa musiikkia omilla, yleistä vaikutelmaa vahvistavilla sävyillään. Vokalistin tummahkon miellyttävä ja melodinen tyyli, sekä selkeän karismaattinen ääni tukevat myös näitä tavoitteita hyväksyttävästi, mutta jotain oleellista tästä silti puuttuu. Parin kuuntelukerran jälkeen vastauskin on jo päivänselvä – useissa kohdin kauniiden kuorien alla kun kumisee pelkkä kolkko onttous, eivätkä upeat puitteet ole muuta kuin pelkkiä kulisseja.

Niinpä tässä käy lopulta niin, että bändi ei pysty vakuuttamaan millään saralla. Sen kappaleissa ei ole riittävästi syvyyttä, eikä albumista muista viidentoista minuutin kuluttua enää mitään. Kasassa onkin levyllinen täydellisen sielutonta musiikkia, jota voidaan käyttää lähinnä formaattiradioiden huttulistoilla, sekä elokuvien lopputekstien taustalla.