Dropkick Murphys: The Meanest Of Times

Cooking Vinyl

Flogging Molly lienee (ainakin Suomessa) parhaiten tunnettu irkku-henkisen punkin lipunkantaja, mutta jos todellista pioneeria lähdetään etsimään, on Bostonissa vuonna 1997 perustettu Dropkick Murphys pallille ainoa todellinen vaihtoehto. Ja tämäkin vain siinä tapauksessa, että Poguesit, Undertonesit ynnä ynnä muut oikeasti irlantilaiset, mutta vähemmän punkrokkaavat vaihtoehdot jätetään laskuista pois. Oli miten oli, Dropkick Murphys on koko uransa toiminut ihailtavan sinnikkäästi ja omaan linjaansa luottaen, eikä The Meanest Of Times ole tässä jatkumossa poikkeus. Se ei välttämättä ole Murphyjen alkuvaihetta ihailevien fanaatikoiden suosikkilevy, mutta miksi pitäisikään. Punk-bändit kehittyvät aivan samalla tavalla kuin muutkin rock-bändit, eikä tämän ammattitaidon kuuluminen levyllä ole välttämättä paha asia. Dropkick Murphysin tapauksessa taito nimittäin tarkoittaa tiukempaa yhteensoittoa ja varmuutta, ei teknispainoitteista masturbaatiota.

Ketään ei varmasti suuremmin yllätä jos kerron Dropkick Murphysin tekstien pyörivän vahvasti viskinjuonnin, hauskanpidon ja kaveruuden aihemaailmoissa. Varsinaiseen kantaanottavuuteen yhtye ei ainakaan päällisin puolin intoudu, joskin irlantilaiseen (tai pikemminkin amerikan irlantilaiseen) mieleenlaatuun sopivaa vastarannankiiski-asennetta ja keskisormen nostoa voi havaita runsaastikin. Joillekin voi puolestaan tulla yllätyksenä se, että Dropkick Murphys on The Meanest Of Timesilla lähtenyt kirjoittamaan irlantilaista musiikillista kaanonia kahteen kertaan uusiksi. Traditionaalinen Johnny I Hardly Knew Ya toimii ensi kerran hämmästyksestä toivuttuaan koko ajan paremmin ja voin vain kuvitella minkälaisen mekkalan biisi saa aikaan elävän yleisön edessä. Toinen, ja selvästi modernimpi versiointi, on Thin Lizzyn klassinen Jailbreak. Vaikka luenta ei oikein täyteen vauhtiin pääsekään, osoittaa se että Dropkick Murphys taipuu irkkupunk-bändiksi varsin useaan suuntaan. Ja vieläpä luontevasti.