Kukka: Collected Works (2cd)

Helmi levyt


Tampereen indiepiirien suosikki Kukka jätti kuulijakuntansa nuolemaan näppejään 2001, kun se hajosi kesken debyyttialbuminsa äänitysten. Sittemmin yhtyeen jäsenet ovat ansioituneet muissa yhteyksissä; laulu- ja kitaravastaava Moppi herätti huomiota taannoisella Homorakkautta-albumillaan, ja koskettimien kanssa taiteileva Risto Ylihärsilä on ehtinyt niittää jo melkoisesti mainetta Risto-yhtyeensä kanssa. Nyt miesten menneisyyttä päästään penkomaan aiemmin kiertäneiden cdr-kokoelmien sijaan tämän virallisemman julkaisun muodossa, joka sisältää bändin vanhoja demoja uudelleen miksattuna ja masteroituna, sekä varsinaisena tikkarina kesken jääneen debyyttialbumin valmiiksi saatettuna.


Soundimaailmaltaan Kukka ei ole varsinaisen kaukana Mopin tai Riston nykyisistä tekemisistä, mutta eroavaisuuksiakin löytyy. Suurin näistä on ehdottomasti englanninkielinen laulu, joka jättää ääntämisen saralla rutkasti parantamisen varaa. Kuitenkin tämä tietynlainen kökköys sopii ihan mukavasti materiaalin muutenkin nuhjuiseen ja naivistiseen ilmeeseen. Pienen alkutotuttelun jälkeen onkin helppo huomata, että Kukan tuotanto on demomaisesta ulkokuorestaan täynnä oivallisia pop-helmiä. Jo ensimmäisen cd:n demokokoelma sisältää sykähdyttävän kauniin Hey Mr. DJ:n, tarttuvan bossanovan Chabom, sekä monia muita loistobiisejä. Myös täytemateriaalia löytyy (King, Neverland), mutta onneksi vähissä määrin.


Kakkos-cd:n sisältämä pitkäsoitto pistää kuitenkin vielä paremmaksi. Levyn avaavat Car Trip ja Hot Light ovat tasaista loistolaatua, ja näitä seuraavat, jo demoilla esiintyneet kraftwerkmainen Machine ja keinuvasti discoileva Sailor kiilaavat itsensä kokoelman parhaimmistoon. Huippuärsyttävän Different Young-hölköttelyn jälkeen taso vaihtelee hieman, mutta pysyy keskimäärin korkealla. Uudelleenäänityksiä ajatellen voisi olettaa, että albumi jää sinne tänne hyppiväksi kokonaisuudeksi, mutta hyvin tämä paketti kasassa pysyy. Biisijärjestyksessä on riittävästi punaista lankaa, eikä nauhoitusajankohdan vaihtumista helposti huomaa.


Itselleni Kukka oli tähän mennessä satunnaisesti kuultuja yksittäiskappaleita lukuun ottamatta hämärän peitossa, joten on mukava kuulla näinkin asianmukaisesti kasattu historiikki bändin levytyksistä. Yhtye viehättää naivistisella mutta koskettavalla ilmaisullaan, ja onnistuu siinä sivussa lyömään tiskiin kasan oivaltavia ja nukkavierun tyylitajuisia popkappaleita. Suositellaan lämpimästi kaikille indienyhveröille, myös Tampereen rajojen ulkopuolella.