Blue States: Man Mountain

XL-Recordings

Andy Dragazis on brittiläinen chillout-tuottaja ja studiovelho. Viime vuosituhannen loppupuolella hän kokeili siipiään myös sävellyspuolella sooloprojektinsa Blue Statesin debyyttilevyllä Nothing Changes Under The Sun. Pienellä levymerkillä julkaistu kiekko keräsi siinä määrin huomiota, että XL kiinnitti miehen talliinsa. Man Mountain on Blue Statesin kakkospitkäsoitto eikä studiossa ole selvästikään tarvinnut pitää kiirettä. Levy sisältää elokuvallista, majesteettista musiikkia, niin hyvässä kuin pahassakin.

Levy alkaa Metro Sound-maalailulla, josta tulee etäisesti mieleen hiljattain marginaalista mainstreamiin muuttanut ranskalaisduo Air. Kakkosbiisi What We've Won on paitsi suurta ja maalailevaa popmusiikkia myös varsin hieno ja mielenkiintoinen biisi, ja kolmosena tuleva Colouration-instrumentaalin voisikin sitten jo piilottaa Airin levylle eikä kovin moni huomaisi. Colourationia seuraa varsin komeasti puhaltimilla lihotettu Only Today, joka jää äärimmäisen helposti päähän soimaan pidemmiksikin ajoiksi, mutta aiheuttaa ärtymyksen sijaan lähinnä hymyä ja hyvää mieltä. Harvinaista ja tervetullutta, nyt kun päivät näyttävät niin lämpimiltä että puolet vaatteista jää kotiin ja sitten meinaa paleltua.

Hyvän alun jälkeen Man Mountain hyytyy hetkeksi kuulostamaan 60-luvun elokuvateemojen kierrätykseltä. Hieman humoristisenkin kepeät melodiat on tuotettu suureellisesti eikä jousia ja puhaltimia säästellä. Levyä vaivaa nykyisellään kovin tutuksi käyvä ongelma: kuunteluun tarvitaan hyvät laitteet ja 150 neliötä Kulosaaresta. Yksi seinä mielellään ikkunaa, maisema tuo lisäfiilistä vaikka akustiikka kärsiikin.

Suurieleisyydestä huolimatta Man Mountain tarjoaa hyviä hetkiä niille, joilla on taustamuuttujat kunnossa. Season Song menee lapsikuoroineen jo hyvän maun rajoille, mutta välttää sittenkin ilmiselvyyden sudenkuopat. Nimibiisi Man Mountain kumartaa niin amerikkalaisen kuin afrikkalaisenkin musiikkiperinteen suuntaan, kaunis melodia ja synteettisen ja orgaanisen soundin tyylikäs yhdistelmä toimii todella hienosti. Loppua kohti kaaret eivät ainakaan pienene. Doublespeakissä Ty Bulmerin kuulaat lauluosuudet kaikuvat luoden mieleen kuvia keijukaisesta laulamassa lähteellä aurinkoisena aamuna. Hieman paksua? No, ei kai sitä aina tarvitse laulaa sokeista hiv-positiivisista katulapsista.

Blue Statesin kakkoslevy sisältää suuruudenhullua musiikkia. Erittäin tyylikästä, melodista ja ilmavaa, mutta vähempi ei riittäisikään, sillä biisit ovat koko ajan kuolemaisillaan omaan mahdottomuuteensa. Dragazisin studiotaidot pitävät kuitenkin huolen siitä, että lopputulos on ennemmin hämmästyttävä kuin oksettava. Tämä on sitä tavaraa, josta tulee vain nauttia naama Naantalissa ja jättää aivot kiltisti narikkaan. Jos pidät Airista ja elokuvamusiikista, kuuntele ihmeessä Man Mountain. Saatat joutua ostamaan myös uuden asunnon ja stereot ja löytämään lauman kauniita ja tyylikkäitä kavereita, mutta mitäpä ihminen ei tekisi musiikkinsa eteen.