Stalingrad Cowgirls: Somewhere High

Warner

Nuorella sallalaistyttöjen rock-triolla on kyllä helkkarin tyhmä nimi. Leningrad Cowboysin väännös ei ainakaan meikäläisen kohdalla nostata ihastusta omaperäisenä tai teemaan sopivana ja mielleyhtymä torttu-bilebändiin lähinnä ärsyttää ja saa suhtautumaan koko bändiin aluksi hyvin varauksellisesti. Täytyy silti myöntää, että kun kuulin ensimmäisen kerran yhtyeen biisin, olin kohtuullisen positiivisesti hämmästynyt – ainakaan keskimäärin vielä alaikäisten tyttöjen rokkia ei oltu onnistuttu viilaamaan ihan pilalle. Hommassa tuntui olevan ihan reipas ja iskevä rock-ote.

Kun sitten sain levyn soittimeeni, vahvistui tämä mielikuva entisestään eikä biisimateriaali siitä mielikuvasta juuri repsahda. Mutta jos unohdetaan se että kyseessä on vetävän näköisiä tyttöjä ja että bändi on todella nuori, niin paljonko Somewhere High-debyytti lopulta tuo omaperäisyyttä ja tuoreutta omaan ”skeneensä”? Vastaus on hiukan kaksijakoinen. Kuten tuli jo tiivistettyä, levy kyllä kuulostaa kohtuullisen hyvältä – biiseissä on hyvää potkua, raipakkaa asennetta ja kohtuullisesti koukkuja. Silti todellisia täysosumia ei oikeasti ole eikä Ennin särähtelevä englanninkielinen laululausunta ole kuin korkeintaan hyvää maakuntatasoa. Toki siitä saa halutessaan sitä ”eksoottista lisäväriä” jos kansainvälisiä markkinoita ajattelee. Ikäkysymykseen voisi pohtia asiaa, että pidettäisiinkö Lehmityttöjen soittoa AOR-rokkina jos neitojen keski-ikä liikkuisi siellä viidenkympin paremmalla puolella? Todennäköisesti, ainakin hetkittäin…

Suurin yksittäinen ongelma on ehkä se ettei kolmikolla vielä ole mitenkään radikaalin vahvaa omaa soundia. Yhtye kuulostaa omaperäiseltä lähinnä siksi ettei Suomessa ole vieläkään kuin muutamia edes hiukan pinnalle nousseita naisäänisiä rokkiyhtyeitä. Toisaalta Somewhere High pitää kyllä sisällään jo melkoisen annoksen potentiaalia. Jatkossa yhtyeeltä siis sopii odottaa ihan niitä todellisia hittisävellyksiäkin. Eikä tämänkään 12 raidan aikana missään nimessä pitkästy, kyseessä on levyllinen kelpo rokkia joka svengaa ja pistää jalkoja liikkumaan kiitettävästi. Luultavasti homma nousee keikalla vielä tätäkin parempaan kiitoon.