Sigh: Hangman´s Hymn - Musikalische Exequien

Osmose Productions

Eipä ehtinyt levy montaa kierrosta pyörähtää soittimessa kun jo hapuilin tukea jostain. Allekirjoittaneelle 1990 perustettu japanilainen Sigh on uusi tuttavuus ja sen pamauttaessa tiskiin suoraviivaisen ja samalla mutkikkaan, metallisen ja sinfonisen sekä sangen mahtipontisen pläjäyksen totesin etten ensikuuntelulla ehdi mukaan kelkkaan. Vaatii pari kertaa lisää ennen kuin kokonaisuudesta saa jonkinlaista otetta. Kolmeen näytelmään jaettu hirttäjän hymni pursuaa aineksia jotka välillä sopivat joukkoon, välillä itkettävät ja toisinaan naurattavat. Kasassa on sellainen kyhäelmä että on hankalaa tietää ovatko jampat olleet tosissaan vaiko eivät.

Kyse on nopeasta, black/avantgarde metalista. On jousia, torvia, synaa ja milloin mitäkin äänimaailmaa sävyttämässä. Tolkkua ei meinaa saada mistään muusta kuin siitä että homma rullaa eteenpäin vauhdilla ja kummemmin pysähtelemättä. Tunnen oloni tyhmäksi. Enkö ymmärrä mistään mitään vai onko kyseessä oikeasti tuotos vailla minkäänlaista kontrollia? Sigh ei anna paljoa armoa meiningissään ja omaperäisyydestä on nostettava hattua. Toisaalta liika kikkailu syö mielenkiintoa koska otetta kuulemastaan ei vain saa. Tämä on niitä tapauksia kun on vain todettava että kuunnelkaa itse. En osaa suositella tai jättää suosittelematta. Tähtimäärä osuu siksi puoliväliin.