Eri esittäjiä: Moody Electronic Stuff – Finnish Electronic Music Compilation

Sirius Stuff

Kotimainen elektronisen musiikin kokoelma on jo sinänsä sen verran harvinaista herkkua, että sen ruotiminen olisi pelkästään kuriositeettina mielenkiintoista. Mutta tamperelaisen Jani Jokisen uuden levylafkan ensimmäinen tuotos on musiikillisestikin sen verran vahva ja uusia mielenkiintoisia nimiä esittelevä kokonaisuus, että ei tätä missään nimessä jää pelkästään hämmästelemään kalterien takaa kuin jotain eksoottista ”uutta lajia”, vaan sisältö puolustaa paikkaansa oivasti katsauksena yhteen suomalaisen musiikkiosaamisen lajityyppiin. Kaikkiaan kahdentoista artistin anti vaihtelee laajalla skaalalla iisistä videopeli-elektrosta ambientiin ja päällekäyvämpään laitaan, tarjoillen kuulijalle useampia täkyjä. Yhdistävänä punaisena lankana toimii nimeenkin nostettu moody eli ”tyyni tunnelma”, kuten minä sen tässä tapauksessa ymmärrän. Downtempo on pitkälti homman nimi.

Planeth aloittaa Winter Morningilla melkoisen eteerisissä ja uneliaissa tunnelmissa. Massive Attack on ehkä vahvin mielikuva, mutta Talviaamu kaikuu vähemmän tummissa syövereissä eikä kajahda yhtä lopullisilla kumahduksilla. Ei niin hapokasta eli kelpaisi Kola-Ollillekin… Kuulas naislaulu ja haetun eleetön maalailu jättää mauksi hiukan turhan turran mielentilan – pidemmän päälle soitto soljuu turhan helposti ohi korvien. Taustamusiikkina todella rauhoittavaa ja tyylikästä, silti hiukan liikaa tapettia. Kasarikuulas Trilobiitin Allright toimisi samalla lailla ehkä hiukan paremmin, mikäli videopeli-tiluttelu ei olisi niin kovin kylmää ja teknisen makuista. Ei elektronisuus tarkoita sitä, että inhimillisen lämmön ja sormenjäljen tarvitsisi kadota kokonaan…

Isompaa biittiä tarjoilevan Deep Impulsen hiukan Technotronicsin ja Prodigyn tapaan ärhäkkä Never Come Down on levyn selkeitä tähtihetkiä. Vokalisoinnin kipakkuus ja kumisevan soiton lyöminen osuvasti kättä kuulaamman puolen kanssa tekee lopputuloksesta melkoisen iskevän. Deadmanshand jatkaa Hongkongkingillään kelvosti, jääden kuitenkin hiukan liikaa yhteen kohtaan pyöriskelemään. Toinen kohokohta on DJ Tempon Music In U, jonka vocoder-vokaalit maalaavat komeasti mukavan tasapainoisesti rullaavan biitin päällä. Levyn pehmeintä ja lämpimintä antia.

Chillkix rullaa myös hyvin, tosin enemmän maalauksellisesti ja instrumentaalina. Machine Dominatrixin kuulas, usvaverhon takaa kaikaava vaellus jää hiukan turhan uneliaaksi, Zeronen pahaenteinen syvyyssukellus vaaroja pullollaan olevaan hiukan teolliseksi kasvavaan ääniavaruuteen puolestaan kuiskailee viekoittelevammin. Moosefrog pyörteilee mukavan jazzahtavasti, Ayahuasca tuo keitokseen latinalais-henkistä kitaranäppäily-henkeä melko pelkistetyissä maisemissa. Universum Nationalist ja levyn päättävä herra levymogulin oma Sirius Stuff junnailevat molemmat hiukan paikallaan. Toki maiseman maalaus on molemmilla ihan pätevää.

Kokonaisuutena kokoelma on ihan pätevä ja, kuten jo tuli kehuttua, vahva esittely suomalaisen elektronisen musiikin tämänhetkisestä meiningistä. Tai ainakin sen yhdestä kulmasta. Vaikka homma tuntuu turhan monessa kohtaa jäävän hiukan paikalleen maalailemaan, nostavat muutamat oikein iskevät tuokiot pisteitä. Ei silti mitään supersäväreitä missään kohtaa.