Julkaistu: 18.10.2007
Arvostelija: Ilkka Valpasvuo

Sirius Stuff
Kotimainen elektronisen musiikin kokoelma on jo sin�ns� sen verran harvinaista herkkua, ett� sen ruotiminen olisi pelk�st��n kuriositeettina mielenkiintoista. Mutta tamperelaisen Jani Jokisen uuden levylafkan ensimm�inen tuotos on musiikillisestikin sen verran vahva ja uusia mielenkiintoisia nimi� esittelev� kokonaisuus, ett� ei t�t� miss��n nimess� j�� pelk�st��n h�mm�stelem��n kalterien takaa kuin jotain eksoottista �uutta lajia�, vaan sis�lt� puolustaa paikkaansa oivasti katsauksena yhteen suomalaisen musiikkiosaamisen lajityyppiin. Kaikkiaan kahdentoista artistin anti vaihtelee laajalla skaalalla iisist� videopeli-elektrosta ambientiin ja p��llek�yv�mp��n laitaan, tarjoillen kuulijalle useampia t�kyj�. Yhdist�v�n� punaisena lankana toimii nimeenkin nostettu moody eli �tyyni tunnelma�, kuten min� sen t�ss� tapauksessa ymm�rr�n. Downtempo on pitk�lti homman nimi.
Planeth aloittaa Winter Morningilla melkoisen eteerisiss� ja uneliaissa tunnelmissa. Massive Attack on ehk� vahvin mielikuva, mutta Talviaamu kaikuu v�hemm�n tummissa sy�vereiss� eik� kajahda yht� lopullisilla kumahduksilla. Ei niin hapokasta eli kelpaisi Kola-Ollillekin� Kuulas naislaulu ja haetun eleet�n maalailu j�tt�� mauksi hiukan turhan turran mielentilan � pidemm�n p��lle soitto soljuu turhan helposti ohi korvien. Taustamusiikkina todella rauhoittavaa ja tyylik�st�, silti hiukan liikaa tapettia. Kasarikuulas Trilobiitin Allright toimisi samalla lailla ehk� hiukan paremmin, mik�li videopeli-tiluttelu ei olisi niin kovin kylm�� ja teknisen makuista. Ei elektronisuus tarkoita sit�, ett� inhimillisen l�mm�n ja sormenj�ljen tarvitsisi kadota kokonaan�
Isompaa biitti� tarjoilevan Deep Impulsen hiukan Technotronicsin ja Prodigyn tapaan �rh�kk� Never Come Down on levyn selkeit� t�htihetki�. Vokalisoinnin kipakkuus ja kumisevan soiton ly�minen osuvasti k�tt� kuulaamman puolen kanssa tekee lopputuloksesta melkoisen iskev�n. Deadmanshand jatkaa Hongkongkingill��n kelvosti, j��den kuitenkin hiukan liikaa yhteen kohtaan py�riskelem��n. Toinen kohokohta on DJ Tempon Music In U, jonka vocoder-vokaalit maalaavat komeasti mukavan tasapainoisesti rullaavan biitin p��ll�. Levyn pehmeint� ja l�mpimint� antia.
Chillkix rullaa my�s hyvin, tosin enemm�n maalauksellisesti ja instrumentaalina. Machine Dominatrixin kuulas, usvaverhon takaa kaikaava vaellus j�� hiukan turhan uneliaaksi, Zeronen pahaenteinen syvyyssukellus vaaroja pullollaan olevaan hiukan teolliseksi kasvavaan ��niavaruuteen puolestaan kuiskailee viekoittelevammin. Moosefrog py�rteilee mukavan jazzahtavasti, Ayahuasca tuo keitokseen latinalais-henkist� kitaran�pp�ily-henke� melko pelkistetyiss� maisemissa. Universum Nationalist ja levyn p��tt�v� herra levymogulin oma Sirius Stuff junnailevat molemmat hiukan paikallaan. Toki maiseman maalaus on molemmilla ihan p�tev��.
Kokonaisuutena kokoelma on ihan p�tev� ja, kuten jo tuli kehuttua, vahva esittely suomalaisen elektronisen musiikin t�m�nhetkisest� meiningist�. Tai ainakin sen yhdest� kulmasta. Vaikka homma tuntuu turhan monessa kohtaa j��v�n hiukan paikalleen maalailemaan, nostavat muutamat oikein iskev�t tuokiot pisteit�. Ei silti mit��n supers�v�reit� miss��n kohtaa.




Kokoelmia koti-Suomesta ja suuresta maailmasta.