Pintandwefall: Wow! What Was That, Baby?

GAEA

Vasta viime vuonna perustettu, rockin legendaa rouheasti täydentävä neljän nuoren vantaalaisen naisen Pintandwefall alkoi vitsillä, mutta ensimmäiseen levyyn mennessä on viimeistään myönnettävä, ettei tämä ole mikään venytetty huumorijuttu. Kaikkea muuta. Hommahan ymmärtääkseni lähti punk-hengessä siitä että jokainen ottaa instrumentin jota ei osaa soittaa ja sitten mennään vitsillä mukaan bändikisaan ja miten käykään – voitetaan koko höskä. Tässä historiassa on takuuvarmasti aukkoja eikä se välttämätä pidä lainkaan paikkaansa. Joka tapauksessa se kuulostaa hyvältä ja PAWF:in musiikin konstailemattomuutta ja välitöntä potkua kuunnellessa moiseen on helppo uskoa.

Pääasiassahan nelikko soittaa melko perinteisiä yy-kaa-koo-nee -rokkisutaisuja, joissa maistuu japanilainen tyttörock-skene ja esimerkiksi Micragirlsien kaltainen kotikutoinen rock-välittömyys. Tigerbombs-herra Pepe Trouble on varmasti oikea mies vääntelemään Wow! What Was That, Baby?-levyn nupikoita, Tikrujen itsensäkin luottaessa vahvasti ns. ”hyvään kohkaukseen” jossa pääasia ei ole viimeisen päälle viilattu soundimaailma, vaan jossa kipakka rosoisuus on vain plussaa. Pääasia kuitenkin on että Pinttareilla on nuoresta iästä ja lyhyestä urasta huolimatta hämmästyttävän monta tarttuvaa raitaa takataskussa ja jo tässä vaiheessa persoonallinen soundi.

Varsinaisia täyteraitoja ei neitojen debyytiltä oikeastaan löydy. Silti muutama kohta nousee selkeästi vielä muidenkin yläpuolelle. Itse pidän eniten koukukkaasta Somewhere I’d Be Worshippedistä, japanilais-agentti-henkisestä What Is Sharkista, rullaavasta Diskosta lehmänkelloineen (josta tulee mieleen vahvasti The Sounds), White Stripesilta (jostain kumman syystä) kuulostavasta Jack Whitesta ja huutokertsillä varustetusta That X-Boxista. Myös rauhallinen Sex Song on hieno sävellys ja entistäkin parempi levyn päättävänä rauhoitteluna.

Turha tätä levyä on vatvoa sen pidempään. Kyseessä on yksi kuluvan vuoden kotimaisia rokkilevyjä ja muutamaan vuoteen rehellisimmän kuuloisesti riehakkaita levytyksiä ylipäätään. Ja se on aika paljon sanottu reilun vuoden toimineen yhtyeen debyytistä. Jätetään puolikas tähti vielä odottelemaan sitä levyntäyttä Sharkeja ja Worshippedin kaltaisia hittejä, mutta tälläkin mennään melkoisen pitkään liput liehuen.

Kommenttien keskiarvo:

nt2007 kommentoi 16.10.2007:

Pisteet:

Olen kuunnellut PAWFfin tuotantoa jo 1.5 vuotta ja jo Uuh,aah baby soi autossa koko kesän ja syksyn 2006. Luulin olevani vain yksityisesti sekaisin mutta he ovatkin oikeasti hyviä! Kyse ei ollutkaan nepotismista.
WWWTB-levyltä suosikkejani ovat John the seahorse ja vanha klassikko Agentina unohtamatta Alien love songia, joka toimii aina!