Julkaistu: 13.10.2007
Arvostelija: Mikko Lamberg
Candlelight
Ehkä pitäisi lakata lukemasta yhtyeiden tai levy-yhtiöiden omin sanoin rakenneltuja kuvauksia bändeistä, mutta jälleen kerran olen kuulevinani itse aivan toisenlaisia sävyjä musiikissa kuin lukemassani saatekirjeessä väitetään. Trashmetal-juuret voivat pitääkin Manngardin kohdalla paikkansa, mutta olen kuulevinani enemmän hc:ta kuin death- tai bläkkissävyjä tässä lätyssä. Mene ja tiedä, mutta ei tämä sen takia huonolta kuulosta, pikemminkin päinvastoin.
Manngard hakkaa eteenpäin ytimekkäästi kymmenellä raidalla, aloittaen neljällä nopeasti kolisevalla ja vihaisella biisillä Pests in Pools of Stagnant Waterista aina Republic of Texasiin ja siirtyen sitten hitaampiin jyriin puolivälin kunnianhimoisessa Expulsion of the Assailants-kokonaisuudessa, jolla on kymmenisen minuuttia pituutta ja joka on ehkä ainoa kappale, jota lähtisin suoralta kädeltä vertaamaan mihinkään blackmetaliin viittaavaankaan. Normaali päiväjärjestys palautetaan vielä muutamalla nopealla, suorastaan kaoottisella zipaleella levyn päättyessä yhdeksän minuuttia pitkään jylhään, mutta raakaan You Smell of Dust, Are You Alive? –eepokseen.
Koska levykin on suhteellisen lyhyt ja ytimekäs (kellottuu hieman päälle neljänkymmenen minuutin), aion olla itsekin suhteellisen lyhyt ja ytimekäs. Villisti eteenpäin laukkaavat Odhinnissa paukutelleen hra Wiklundin rummut ovat yksinkertaisesti koko levyn suola ja pippuri, jonka päälle koko muu joukkue voisi soittaa vaikka jouhikkoja ja juttu toimisi kokonaisuutena varmasti. Kitarat ja basso sinkoilevat Edellä kerrottu albumin rakenne on aivan olennainen nautinnon takaamiseksi. Kuuntelija ei pääse pitkästymään ekstaattisen mutta samalla sopivissa rajoissa pysyvän riehumisen ja oikeasti taitavan säveltaiteen vuorotellessa ja minkäänlaista turhaa näyttämisenhalua soittajilta esimerkiksi yltiöpäisen sooloilun muodossa on turhaa odottaa. Nautinnollista kaahailua, sopii kuunneltavaksi yksin kuin porukassakin.
